Aino seurasi uteliaana vanhempien ihmisten kahvittelua. Suurin osa heistä oli miehiä ja he kertoivat juttuja toisen perään, uhosivat suorastaan, mutta se ei pelottanut Ainoa, sillä hän huomasi, että miehet naurahtelivat tuon tuostakin hyväntahtoisesti.

Noin isäkin välillä jutteli, kun sai veljensä kylään. Ja vaikka Aino oli päättänyt, että isä oli tyhmä, niin kyllä se täytyi myöntää, että välillä isä osasi kertoa ihan naurattavia juttuja.