Jokin kumarainen ja pitkä asteli reippaasti aulassa odottavia ihmisiä kohti. Hän hymyili ja huiskutteli ruskeita rukkasiaan. Häntä tervehdittiin raikuvalla laululla ja hän vastasi komeasti:
– Kiitos, kiitos kiltit lapset, kirkassilmät silkohapset.
Ja lapsiahan he kaikki pohjimmiltaan olivatkin. Sitä ei käynyt kiistäminen. Ainon katse osui erääseen hienosti pukeutuneeseen rouvaan, joka kuiskutteli innostuneena vierellään hykertelevälle herralle ja osoitteli joulupukin suuntaan.
