Vanha sähköpiano vonkui kauppakeskuksen aulassa tuttua melodiaa. Se sai puheensorinan loppumaan ja ihmiset pälyilemään jännittyneinä eteen ja taakse ja sitten sivuille. Oliko se tuo melodia, joka sai heidät sellaisiksi vai mitä tämä kaikki oikein oli?

Väinö ei seonnut sävelissään, kuten Ainon kotona herkästi tapahtui, vaan hän soitti melodian niin kauniisti, että se kimpoili kaikkialla ja värisytti paatuneintakin ihmissydäntä. Joulupukki, valkoparta, vanha ukki olisi kohta täällä.