Kesti hetken, että Aino kampesi itsensä mukaan Vertin ja Veikan joululauluideaan. Aino osasi kyllä laulaa kauniisti, ei ollut kyse siitä. Mutta oli hassunkurista nousta tonttuvaatteissa kauppakeskuksen esiintymislavalle ja ruveta ilman harjoittelematta laulamaan joululauluja.

Tontut eivät tarvinneet nuotteja tai sanoja. Heidän tapoihinsa kuului laulaa korkealta ja kovaa ja ulkomuistista. Laulaminen muutti tontut aina hilpeiksi ja lapsellisiksi. Aino ei tätä tiennyt, ja hän katseli mietteissään katossa risteileviä pölyisiä ilmastointiputkia, kun Vertti tökkäsi häntä kylkeen.