Siitä hetkestä alkaen Ainon elämä muuttui suorastaan jännittäväksi. Jos ei ollut tonttukoulua, täytyi juosta toimittamassa tehtäviä, joita Sirppu heille viserteli.
Tonttukoulu kävi tunti tunnilta hauskemmaksi. Jos kärrynpyörät olivat tuottaneet Ainolle hieman hankaluuksia, niin kiipeilytunnit puolestaan luontuivat helpommin.
Onneksi äiti ei ollut näkemässä, kun Aino harjoitteli kauppakeskuksen katonrajassa kiipeilytaitojaan. Hän eteni hitaasti tonttupoikien perässä paksujen mustien ja pölyisten ilmastointiputkien seassa ja koetti varmistella, ettei jalka lipeäisi.
Kuuntele satu:
Iltapäivän himmeässä valossa käytävillä astelevat ihmiset näyttivät ylhäältä päin kuin hassuilta peliukkeleilta.