Jou­lu­ka­len­te­ri­sa­tu Tont­tu­kan­san lahja, osa 12 – kuun­te­le, lue ja tee pa­la­pe­li

Ainolla ei ollut koskaan ollut niin hauskaa oppituntia!

-
Kuva: Miila Kankaanranta

Ainolla ei ollut koskaan ollut niin hauskaa oppituntia! Eivät edes oman opettajan vetämät liikuntatunnit vetäneet vertoja tälle Vertin ja Veikan tonttukoululle.

Ensin venyteltiin ja voimisteltiin. Vertti ja Veikka olivat mitä ilmeisimmin mestareita siinä lajissa, sillä he tekivät vauhdilla kaksoisvoltteja, pottuvarvaspiruetteja, kärrynpyöriä ilman käsiä ja niin hassunkurisia päällekkäissiltoja, että heistä ei oikein ottanut selvää, missä alkoivat kädet ja missä jalat.

– No niin, sinun vuorosi! nauroivat pojat ja he tiesivät itsekin, ettei Aino pystyisi toistamaan moista akrobatiaa. Riitti kuitenkin, että Aino teki hienon kuperkeikan, puolikkaan kärrynpyörän ja heiluvan vaa’an.

Kuuntele satu:

– Sinä taidat tarvita tukiopetusta voimistelusta, Veikka tuumasi.

– Mihin mie tätä kaikkea tarvin? Aino rohkaistui kysymään.

– Sinun pitää olla ketterä, jotta voit toimittaa Väinön määräämiä tehtäviä. Mutta kyllä sinä opit! Ja se tärkein sinulla jo onkin.

– Mikä mulla oikein on? Aino kummasteli.

– Höh, sinä olet niin ihanan kiltti, että ihan kateeksi käy! pojat tokaisivat kuin itsestään selvyytenä.

Aino ei oikein ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Häntä alkoi yhtäkkiä väsyttää. Kaikki oli niin salaperäistä ja uutta. Voimistelu alkoi tuntua jäsenissä ja nälkäkin kurni vatsassa. Aino koetti tehdä vielä kerran sellaisen kärrynpyörän, joka tekisi vaikutuksen tonttupoikiin. Ja nyt hänen lopultakin onnistui pitää jalat suorina ja rytmi tasaisena. Mutta kesken liikkeen, leijaili jotain Ainon taskusta lattialle. Veikka säntäsi perään ja luki ääneen:

– PITI PERUA REISSU. TÄSSÄ VÄHÄN RUOKARAHAA. HAUSKAA TONTTUKOULUA, AINOKAISENI.

Tee päivän palapeli:

 

Kalevan joulukalenteritarina jatkuu seuraavana päivänä. Tarina päättyy jouluaattona.