Aino oli niin mietteissään, ettei aluksi huomannut hälinää, joka valtasi käytävällä kuljeksivat ihmiset. Oli viimeinen lauantai ennen jouluaattoa ja siksi porukkaa suorastaan parveili kauppakeskuksessa.

Eräs lapsista roikotti kädessään Vertin lakkia, jossa roikkui kaunis hopeakulkunen. Siinä riitti ihmeteltävää isommillekin. Lakki oli harmaata villaa ja niin pieni, ettei se meinannut mahtua edes pienimmän lapsukaisen päähän.