Kun suomalainen vertailee omaa jouluaan virolaiseen, voi pää mennä pyörälle. Kaupat ovat jouluaattona auki klo 22 tai 23 saakka, joulukuusia myydään täyttä häkää tammikuussa eikä joulupöydässä näy kinkun kinkkua! Virossa on monikulttuurinen jouluaika ja jokainen tietysti koettaa pitää kiinni omista perinteistään. Joulu on ennen kaikkea kirkollinen juhla - ja siitäpä ne sekaannukset alkavatkin.
Noin kolmannes väestöstä on venäläisiä. Entisistä kiivaista kommunisteista on tullut kiivaita ortodokseja sen Moskovan patriarkaatista sanellussa muodossa. Venäjän ortodoksisessa kirkossa pidetään yhä kiinni gregoriaanisesta kalenterista, jonka mukaan Jeesus syntyi meidän kalenterimme mukaan 7. tammikuuta. Luterilaisten viettäessä loppiaista on venäläisillä jouluaatto. Näppärä virolainen ennättääkin hyvin myydä joulukuusensa venäläiselle naapurilleen. Tänä jouluna on venäläisillä tuuria. He ovat kauan vaatineet jouluaan kansalliseksi vapaapäiväksi, mutta siihen ei valtio ole suostunut. Nyt heidän joulunsa osuu viikonvaihteeseen.
Sekaannukset eivät tähän lopu. Virossa asuva suuri armenialaisten joukko noudattaa Armenian apostolisen kirkon kaavoja ja viettää jouluaattoa jo 5. tammikuuta. Virossa on myös toinen, virolainen ortodoksinen kirkko, joka ei ole Moskovan vaan Konstantinopolin alainen. Nämä ortodoksit viettävät joulua samaa tahtia luterilaisten kanssa, kuten Suomen ortodoksitkin. Virossa asuu myös aikamoinen joukko juutalaisia ja muslimeja, joille joulu ei merkitse yhtään mitään.
Moskovan ajassa
Uuden vuoden alkamisesta 1. tammikuuta ovat kaikki uskontokunnat yksimielisiä, mutta riitaa on kellonajasta.
Neuvostoaikana Viro kuului Moskovan aikavyöhykkeeseen, ja sitkeimmät venäläiset elävät siinä edelleen. Venäjän televisiosta katsotaan uudenvuodenohjelma, ja kun Kremlin kellot lyövät puoltayötä, alkavat Viron venäläisten keskuudessa paukkua sampanjapullojen korkit ja ilotulitusraketit. Siitä viis, että kello Virossa on virallisesti vasta 23 ja virolaiset yhtyvät ilotulitukseen tuntia myöhemmin.
Tähän sekametelisoppaan voidaan lisätä vielä se, että USA on niin virolaisten kuin vironvenäläisten ihannemaa. Sieltä hiipivät joulua komistamaan takan reunalla riippuvat sukat, savupiipusta tupsahtava joulupukki, kalkkunapaisti ja muut amerikanismit.
Mustapäitä muistaen
Marketit ja tavaratalot virittävät kansaa joulumielelle jo loka-marraskuussa, mutta virallisesti joulu alkaa ensimmäisenä adventtina. Silloin Tallinnan kaupunginjohtaja sekä Tallinnan rovastikunnan rovasti "sytyttävät" Raatihuoneentorin joulukuusen sähkökynttilät ja avaavat joulutorin. Torilla on kymmeniä pikkuruisia myyntikojuja, musiikkia, tanssia ja muuta menoa.
Tallinnan kaupungin "virallinen" joulukuusi on tänä vuonna 20 metriä korkea. Väitetään, että samalle paikalle ensimmäisenä pystytti kuusen kauppiaskilta Mustapäiden veljeskunta jo vuonna 1441. Näin kyseessä olisi ollut ensimmäinen julkinen joulukuusi koko Euroopassa. Tarinan luotettavuutta korostaa tieto, että kuusi koristeltiin ruusuilla. Mistähän niitä saatiin joulukuussa tuohon maailmanaikaan?
Joulutori pukkeineen päivineen on avoinna 6. tammikuuta saakka, sillä onhan rahat kerättävä pois myös venäläisväestöltä, jota on tasan puolet Tallinnan asukkaista. Joulupäivänä pukki vaihtaa sekä nimeä että kieltä. Hänestä tulee kahdeksi viikoksi venäjää puhuva "Ded moroz", Pakkasukko.
Joulupukkia ei neuvostoaikakaan pystynyt poistamaan; pakkasukolla oli lupa touhuta uudenvuoden aattona. Venäläisessä joulupukkiperinteessä ei ole lainkaan tonttuja, vaan pukin seuralainen on "Snegurozka", Lumihiutaleinen, jota televisiossa aina esittää nuori kaunis nainen. 1990-luvun villeinä vuosina saattoi Viron venäläisissä lehdissä olla ilmoituksia ennen joulua tähän tapaan: "Ded moroz 10 dollaria, Snegurozkan kanssa 210 dollaria".
Tallinnassa julistetaan joulurauha aattona kello 12 kuten Suomen Turussa, ja tekstikin on sama kuningatar Kristiinan julistus. Virret kaikavat ja myös Porilaisten marssi. Tiedossa ei ole millä perusteella: senhän on säveltänyt Christian Fredrik Kress, Helsingin Vanhankirkon urkuri.
Joulun kaupallistamisessa virolaiset eivät häviä suomalaisille. Tavarataloissa on tungosta koko joulukuun ja sunnuntaisin aika hiljaiset kadut ovat autoja täynnä. Virossa kauppias päättää itse milloin tavaraansa myy, joten kauppa voi olla auki ympäri vuorokauden.
Joulumaita, tonttu- ja joulukyliä sekä perinnejoulutilaisuuksia on Virossa melkein joka maakunnassa, vaikka tuskin niistä yksikään kilpailee suomalaisen napapiiriläisen esikuvansa kanssa.
Moni elää jouluna yli varojensa. Pikaluottoja superkoroilla myyvät firmat viettävät varsinaista joulujuhlaa. Kotien kulutusluottojen määrä nousee näihin aikoihin myös pankeissa, vaikka korkoa peritään 21-23 prosenttia.
Tossu ikkunalla
Lapsiperheissä joulun alusaika on piinallisen pitkä molemmin puolin Suomenlahtea. Virossa odotusta lievittääkseen pistävät piltit joulukuussa ikkunalaudalle tossun, jonne tonttu yön aikana tuo jotain hyvää. Adventtikalenterit ovat vasta viime vuosina yleistyneet, mutta tv-kanavilta on turha etsiä joulukalenteriohjelmia. Joululaulujen kanssa ei radionkuuntelijaa piinata kovin pitkään, sillä joulumusiikkia soitetaan vasta pyhien aikaan.
Kotiin tuodaan joulukuusi, mikäli asunnossa on sille tilaa. Kuusimetri maksaa tänä vuonna noin 15 euroa, joten kuusen pölliminen toisen metsästä on suosittua, ja virolaisten lemmikkiauton eli suuren maasturin kattotelineessä se mukavasti kulkeekin.
Ovelle ripustettavat seppelet, ulkovalot puissa ja pensaissa, roihut ja soihdut ovat lisänneet huimasti suosiotaan.
Ja mitä olisikaan pyhien aika ilman ilotulitusta: ne ovat virolaisten mukaan kaikkien juhlien huippu, joten tulitettava on jouluaattonakin.
Makkaraa ja kakkua
Aattoiltana perheet kokoontuvat aterialle, usein suvun kanssa. Pöytään katetaan ehdottomasti pekonisiivuun kiedottua verimakkaraa, joka tarjotaan puolukkahillon, kurpitsan ja perunoiden kera. Laatikkoruuat, riisipuuro ja lipeäkala eivät kuulu jouluun, eikä suomalaisesta kinkkuperinteestä näy jälkeäkään. Uunissa tai padassa valmistettua possunpaistia kyllä syödään, ja sen kanssa tarjotaan aina haudutettua hapankaalia ja paistettuja perunoita.
Kala ja rosolli maistuvat virolaisillekin jouluaterialla. Olut on jouluinen perinnejuoma, mutta nykyisin suositaan myös punaviiniä. Jälkiruuaksi nautitaan yleensä täytekakkua, jollaisen virolainen hankkii juhlaan kuin juhlaan. Piparkakkujakin syödään, mutta joulutorttua ei Virossa tunneta.