Kirjoittaja on Lapin yliopiston rikosoikeuden professori.
Näinhän sitä laulussa lauletaan joulusta, jota monet pitkin pimeätä syksyä ovat odottaneet, toiset ilolla ja jotkut pelolla.
Vaikka talvea on vielä pitkästi jäljellä, valo on voittamassa ja kevättä kohti mennään. Sitä on syytä juhlia, sillä talven taittumista juhlittiin jo ennen kristinuskoakin pakanallisten roomalaisten viettäessä meidän joulumme tietämissä Saturnaliaa syömällä, juomalla ja laskemalla orjatkin vähäksi aikaa vapaaksi.
Jouluun on sittemmin vuosien saatossa meilläkin kasautunut monenlaisia traditioita ja odotuksia, vaikkei enää orjia vapaaksi lasketakaan.
Syödään, juodaan, käydään haudoilla sytyttämässä kynttilöitä ja ostetaan ja jaetaan lahjoja. Joulutervehdyksillä käydään sukulaisten ja ystävien luona. Suklaata, hyasinttejä ja joulutähtiä viedään sinne ja tänne.
Ollaan myös huolissaan joko omasta tai toisten puolesta siitä, ettei kukaan vaan jää yksin jouluna. Eli kuten Erkki Melartinin Joulupäivä-laulussa sanotaan "On ilmassa tuntua juhlan, oi! Kuin yksin jouluna olla voi".
Huoli on aiheellinen, kun suurten kaupunkien keskustojen talouksista jopa puolet tänä päivänä on yhden hengen talouksia. Monelle perheettömälle yksinäisyys jouluna saattaa tuntua entistä musertavammalta, kun joulu näyttäytyy usein perheiden juhlana.
Mutta eivät kaikki yksin joulua viettävät ole suinkaan yksinäisiä, perheiden joulua kaipaavia murehtijoita. On myös niitä, jotka juhlivat joulua kaipaamatta ympärilleen sukulaisten tai ystävien laumaa, kinkkua tai joulukuusta.
Ja näilläkin ihmisillä voi olla joulutraditioita, jotka toistuvat vuodesta toiseen tuoden sen kaivatun joulun tunnun.
Eräskin poisti ruokavaliostaan kaikki jouluruuat ja käytti siitä vapautuvan ajan kirjojen lukemiseen, musiikin kuuntelemiseen ja kynttilöiden polttamiseen. Joulutunnelmaan hän pääsee käymällä myöhään monien tuttujensa haudoilla Helsingin Hietaniemessä, kun jo tuhannet kynttilät palavat.
Omaa joulukuusta hän ei tarvitse, sillä hän näkee satoja koristeltuja kuusia ihmisten ikkunoissa kävellessään hissukseen Töölöstä Kallioon.
Toinen kertoi viettäneensä muutamia jouluja sukulaisperheessä Itä-Suomessa, jonne hänet oli Kainuusta kutsuttu yksinäisyyttä pakoon.
Perheessä oli kuitenkin pyhinä sellainen melske ja meteli, ettei edes joululauluja kuullut, joten nykyään hän viettää mieluummin joulunsa kotonaan kuusensa, jouluruokiensa ja radiosta tulevien joululaulujen parissa.
Kolmas taas yritti kovasti toteuttaa kaikki joulun oletetut velvollisuudet eli juosta joulukonsertista toiseen, ostaa kinkut, laatikot ja lipeäkalat sekä jaella joulukukat ympäriinsä kuin yritys konsanaan, kunnes hän tajusi, ettei tämä ollut sitä, mitä hän joululta itse halusi.
Tämän jälkeen säntäily sinne tänne väheni, kuuset ja kynttilät säilyivät ja lapsuuden joulurauha palasi.
Monet mainitsevat sen, miten työssä vietetyt joulut ovat jääneet mieleen. Tuhannet ihmiset viettävät joulunsa työpaikoillaan, jotta toiset voisivat viettää sitä kotonaan. Toisille joulu on vuoden kiireisintä aikaa, kuten useille papeille, jotka rientävät paikasta toiseen.
Eräs pappilassa lapsuutensa viettänyt kuvasikin jouluaattoa ihan mahdottomaksi vuorokaudeksi, kun jumalanpalvelusten, sairaala- ja vankilakäyntien jälkeen vasta puolelta öin päästiin lopen uupuneina joulupöytään ja aamulla aikaisin noustiin taas kirkkoon.
Jotta joulumieli ei tärvääntyisi turhiin kotihälytyksiin, on syytä kuunnella, kun Suomen Turku julistaa jälleen puolelta päivin yleisen joulurauhan.
Siinä vähän kalvinistiseen sävyyn kehotetaan kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään ja hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään.
Tämän jälkeen vielä uhataan lain säätämillä rangaistuksilla raskauttavien asianhaarain vallitessa tehdyistä rikoksista.
No joulu tai sapatti ei nyt enää ole mikään rangaistuksen koventamisperuste, mutta onhan se muuten törkeätä mennä pilaamaan toisten juhlia. Varsinkin, kun joulurauhan julistuksessa lopuksi vielä toivotetaan asukkaille riemullista joulujuhlaa.
Nykypäivän ihmisen ei ole kovin yksinkertaista löytää joulurauhanjulistuksen mukaista joulun viettotapaa, kun toisaalta pitää saada aikaan riemullinen joulujuhla, mutta samalla viettää sitä hartaudella, hiljaisesti ja rauhallisesti. Toivottavasti jokainen ainakin vähän yrittää.