Hannu Lauerma, oletko löytänyt pahuuden ytimen?
En. Pahuus on hajallaan maailman turuilla ja toreilla ja näyttäytyy monen näköisenä ja tapaisena. En oikein usko, että sillä on ydintä.
Psykologi Philip Zimbardo väittää, että käytännössä kuka tahansa meistä ryhtyy käyttäytymään toista ihmistä kohtaan tuhoisasti, jos vain olosuhteet ovat otolliset. Asuuko meissä kaikissa pieni kiduttaja?
Koeasetelmat ja historia osoittavat, että vain poikkeusihmiset ovat immuuneja joukon tyhmyyttä tiivistävälle vaikutukselle. Zimbardon vankilakokeessa tavalliset opiskelijat pantiin rooleihin, joissa osa oli mielivaltaiseen vallankäyttöön oikeutettuja vartijoita ja osa vankeja, joilla ei ollut oikeuksia eikä valitusmahdollisuuksia. Hyvin tavallisista kavereista kuoriutui sadisteja ällistyttävän lyhyessä ajassa.
Toinen klassikko on Milgramin tottelevaisuuskoe. Koehenkilöille sanottiin, että kokeessa tutkitaan rankaisun vaikutusta oppimissuorituksiin. Heidän piti painaa nappia, joka muka suuntasi sähköiskun "koehenkilöihin". Nämä olivat näyttelijöitä eivätkä oikeasti saaneet sähköiskuja, mutta he pyysivät ja rukoilivat ja antoivat ymmärtää, että seuraavasta varmaan lähtee henki. Kun kokeen johtaja vain kehotti jatkamaan, ani harva keskeytti. Ihminen on kumman taipuvainen primitivisoitumaan joukossa hyvin rivakasti.
Eikö se ole aika pelottava ajatus?
Se on pelottava tosiasia. Meillä virkamiehiä valvoo tunnontarkka koneisto, ja joskus tuntuu, että pikkutarkkuus on liioiteltua. Mutta kun ajattelee, kuinka helposti vastuuton vallankäyttö johtaa raakuuksiin, sanoisin, että kyllä tämä valvontakoneisto on hyvä olla olemassa.
Sarjamurhat ja ylipäätään henkirikokset ovat kestoaihe kirjallisuudessa ja elokuvissa. Mikä pahuudessa viehättää?
Fantasia siihen liittyvästä suvereenista vapaudesta tehdä mitä tahansa, estojen rajoittamatta.
Löytyykö jäätävän älykkäistä fiktiivisistä sarjamurhaajista - kuten Hannibal Lecteristä ja Saw-elokuvien Jigsaw´sta - vastaavuuksia tosielämän "pahiksiin"?
Ei oikeastaan; enemmänkin primitiivisemmin seksuaalisadistisista ja vähemmän nerokkaista sarjamurhaajista ja kiduttajista. Tietysti voidaan pohtia, onko tällaisia henkilöitä ollut esimerkiksi tietyissä sotarikollisissa. Kun kiinni saatuja natsirikollisia aikanaan tutkittiin, käteenjäävä epämiellyttävä tosiasia kuitenkin oli se, että heidän pahuutensa oli hyvin banaalia. He olivat lähinnä tottelevaisia hallintoalamaisia, jotka olivat tehneet, mitä käskettiin. Hyvin samanlaisia havaintoja olen tehnyt itse, kun olen tutkinut Balkanin sotarikollisia.
Olet työssäsi päivät pitkät tekemisissä pahuuden kanssa. Miten näet tätä taustaa vasten sen, että Hannibal Lecter, yksi kiehtovimmista sarjamurhaajahahmoista, oli psykiatri?
Heh. Hannibal Lecterillä ei taida olla esikuvaa luonnossa. Mutta sen verran voi kyllä todeta, että onhan olemassa myös reaalimaailman lääkärisarjamurhaajia - ennätys taitaa olla Harold Shipmanilla. Minusta se alleviivaa sitä, että terveydenhuollon valvonnan täytyy olla kunnossa. Hyvinkin kiltin näköinen perhelääkäri saattaa nyrjähtää omnipotenssissaan tekemään jotain hyvin poikkevaa. Mutta oma työni on kyllä niin harvinaisen tarkkaan valvottua, että se ei paljon anna vapausmahdollisuuksia, jos niin kuin sattuisin yllättäen nyrjähtämään.