Yritän muistaa. Jääkiekko on joukkuepeli, ja runkosarjassa vain sarjapisteillä on jokin merkitys. On siis aivan sama, kuka ne maalit tekee, ja kiekot torjuu, kunhan vain joukkue voittaa. Pelaajat suhtautuvat omiin suorituksiinsa hellyttävällä tavalla yksimielisen nöyrästi. Vaikka sisuksissa vyöryisi minkälainen hyvän olon hyökyaalto tahansa, asioita ei voi kertoa niiden oikeilla nimillä.
Tätä me emme saa koskaan lukea tai kuulla.
"Olen tällä hetkellä joukkueen kuumin pelaaja, olen huippukunnossa ja on se ihme, jos eivät kaverit saa niistä syötöistä kiekkoja sisään. Muiden pitäisi ottaa mallia minusta."
Tämän liturgian me saamme lukea ja kuulla lähes päivittäin.
"Totta kai onnistuminen lämmittää, mutta tärkeintä on se, että joukkue voitti ja sai tärkeät pisteet. Sain niin hyviä syöttöjä, että tällainen puukäsikin sai tökättyä kiekkoja sisään."
Siis pois kaikki pöyhkeys, individualismi ja uho.
Kauan eläköön nöyryys, vaatimattomuus ja kaverikehut.
Vaikka kysymys on joukkuepelistä, jostain syystä SM-liiga pitää yllä sen seitsemäätoista eri tilastoa, joissa yksilöitä on saavuttamiensa numeroiden perusteella asetettu paremmuusjärjestykseen.
On maali-, syöttö- ja pistepörssiä. Sieltä löytyy tehotilasto, torjuntatilasto, ja vaikka mitä muuta.
Ne eivät tietenkään ole siellä pelaajia tai joukkueita varten, koska heille moisilla numeroilla ei ole mitään merkitystä.
Fanit sitä vastoin ahmivat kaiken mahdollisen tilastotiedon ja saavat siitä potkua vapaa-aikaansa.
Toimittajana tilastot kertovat minulle kaksi tärkeää pointtia, joilla on suuri merkitys Kärppien peliin. Kun joukkueen sielu ja moottori Jari Viuhkola on poissa, Kärpät on vaikeuksissa. Loukkaantumisten runtelema Viuhkola on pystynyt pelaamaan vain neljätoista ottelua, joista Kärpät on voittanut yhdeksän.
Joukkueena Kärppien kurssi kääntyi 7. lokakuuta vierasvoitolla Tapparasta. Jumbojoukkue nousi suosta aurinkoon pelaten 14 seuraavaa ottelua huikealla 2,28 pisteen keskiarvolla.
Kiitos Jari Viuhkolan.
Maalivahti Petri Koiviston statistiikka on Viuhkolaakin komeampi: 12:sta torjumastaan ottelusta Kärpät on voittanut yhdeksän.
Hän on lunastanut paikan Kärppien kiistattomana ykkösvahtina, vaikka joukkueen valmennusjohto ei asiaa vahvista tai kiistä, koska kysymys on joukkuepelistä. Vaikka Tuomas Tarkki ei enää ole juniori, kohta kolmekymppisenä kaukaloiden kokenut kettu, valmennusjohto pitää häntä silti suojelukohteena.
Kärpät on edelleen se sama mukavuuskerho, jossa ei toisista lausuta pahaa sanaa - ei kasvokkain eikä selän takana.
Viuhkola on niin briljantti pelaaja, että hän ei ole korvattavissa rahalla, eikä ulkopuolisella paikkaajalla. Hänen arvonsa joukkueen menestykseen on mittaamattoman suuri, kun aletaan pelata todella isoista asioista.
Vaikka hän onkin yksilö.
Kahden edellä mainitun pelaajan lisäksi Kärpissä on joukko suuria onnistujia, joille voi antaa joulutodistukseen kiitettävän arvosanan. Ulkomaalaiskolmikko Pavel Rosa - Lukas Kaspar - Dmitri Jushkevitsh kuuluu SM-liigan aateliin ja väistyvän urheilutoimenjohtajan Ari Hillin harvoihin onnistuneisiin hankintoihin. Tshekkihyökkääjien ratkaisualttius hivelee silmää. He ovat vahvistuksina aivan samaa kaliiberia kuin takavuosien suuret yleisön suosikit tyyliin Petr Ton,Petr Tenkrat ja Michal Bros.
Mutta mitä ihmettä on tapahtunut Pekka Saarenheimolle, joka takoi Lukossa kolmella edellisellä kaudella 46, 33 ja 43 tehopistettä.
Paluu menneisyyteen ja kärppäpaitaan on murheellinen. Kaksi maalia 27:ssä ottelussa kertoo kaiken olennaisen.
Onko tässä SM-liigan ylipalkatuin pelaaja? Vastausta ei kannata etsiä Kärppien toimistolta.