Hyvin toimiva, koko maan kattava linja-autoreittien verkosto on ollut yksi suomalaisia ylpeyden aiheita Sen kulta-ajat ovat kuitenkin jo auttamatta takana, ja kyse on pikemminkin enää selviytymistaistelusta, jotta maaseudulla säilyisi edes jonkinlainen joukkoliikenteen verkosto.
Kierre alaspäin on jatkunut jo vuosia, ja suurta osaa haja-asutusalueiden liikenteestä on voitu ylläpitää enää vain läänien tai kuntien ostopalveluina. Nyt liikenneministeriön rahoitusta ollaan vetämässä entistä kireämmälle, mikä tietää väistämättä sitä, että osa nykyisestä liikenteestä joudutaan lopettamaan.
Laskelmien mukaan koko maasta loppuu vuoteen 2005 mennessä 600 vuoroa, mikä on 15 prosenttia kaikesta läänien ostoliikenteestä. Linja-autoliitto arvioi, että kaikkineen seurauksena on parintuhannen päivittäisen vuoron katoaminen.
Maaseudun vakiovuoroliikenne on vaikeuksissa ja ennen itsekannattavia vuoroja valuu sellaisiksi, joiden liikennöinti on mahdollista vain ostopalveluina. Kun lääninhallitusten käytettävissä oleva raha vähenee, paineet kasvavat entisestään.
Suurten keskusten välinen pikavuoroliikenne kannattaa yleensä varsin hyvin, ja alan yritykset ovatkin panostaneet siihen viime vuosina entistä enemmän. Bussit ajavat pitkiä reittejä halki Suomen. Myös suurten kaupunkien paikallisliikenteellä on selvää tulevaisuutta.
Sen sijaan jo aikataulukirjojen selailu kertoo, että maaseutuliikenne on höyläytynyt ohueksi, ja on oleellisilta osin koululaisvuorojen varassa. Kesät ja viikonloput ovat hyvin hiljaista aikaa, ja jopa asiointi kuntakeskuksesta toiseen voi olla vaikeaa. Kun kulkijat vähenevät, myös vuorot vähenevät, ja tämä alakierre jatkuu koko ajan muuttotappioalueilla.
Maaseudulla asuva aktiiviväestö ei busseja paljon käytä, sillä niiden varaan ei yksinkertaisesti voi asiointimatkoja jättää. Oma auto on yleensä välttämättömyys. Kaikilla sitä ei kuitenkaan ole. Etenkin koululaiset ja usein vanhukset ovat julkisten palveluiden varassa, ja koulukyydit on jotenkin pakko järjestää. Kunnissa ja lääninhallituksissa tiedetään hyvin ostoliikenteen merkitys, mutta kaikkeen ei raha riitä. Myös osa junaliikenteestä on uhattuna ministeriön määrärahojen niukkuuden myötä, mikä tietää hiljaisten rataosuuksien hiljenemistä entisestään.
Jokin joukkoliikenteen peruspalvelutaso pitäisi silti tavalla tai toisella pystyä säilyttämään kautta maan. Kyseessä on oleellinen osa aluepolitiikkaa.
paakirjoitus@kaleva.fi