Joukkoliikenne on kielteisessä kierteessä. Asiakkaat kaikkoavat, kun vuorot harvenevat ja lipunhinnat kallistuvat. Samalla alan kilpailukyky heikkenee. Oikaisuliike maksaa paljon rahaa.
Joukkoliikenne on monin paikoin vaikeuksissa käyttäjäpulan ja harvenevan liikennöintiverkon takia. Hätää ollaan kärsimässä erityisesti harvaanasutulla maaseudulla Pohjois- ja Itä-Suomessa. Linja-autovuoro toisensa jälkeen lopetetaan.
Suomen joukkoliikennetuki on EU-maiden häntäpäätä. Suuret kaupungit ovat kaiken kukkuraksi voineet saada joukkoliikennetukea vasta vuodesta 2010 alkaen.
Joukkoliikenteen toimivuus vaihtelee maan eri osissa. Joukkoliikennetuen määrällä ja jakoperusteilla voidaan vaikuttaa suoraan alueellisiin ratkaisuihin. Myös Oulu saa joukkoliikennetukea. Tuki on osoitettu pääasiassa bussien sarjalippuihin ja erityisryhmäalennusten subventointiin. Sen sijaan kertalipun käyttäjää rangaistaan Oulussa maan kalleimmalla hinnalla.
Suomi kulkee pitkälti yksityisautoillen töihin ja harrastuksiin. Työmatkakilometreistä vain reilu kymmenesosa tehdään joukkoliikenteessä. Autottomia kotitalouksia onkin vain vajaa viidennes.
Alueelliset erot julkisen liikenteen käytössä ovat erittäin suuria. Pääkaupunkiseudulla joukkoliikenteen käyttö on kaksinkertainen muuhun maahan verrattuna. Pääkaupunkiseudun lähijunaliikenne ja tiheään kulkevat bussit varmistavat sen, että julkisen liikenteen kysyntä ja tarve kohtaavat.
Joukkoliikennettä käyttävät yleensä ne, joilla ei ole muita vaihtoehtoja tai ne, joille se on aito vaihtoehto. Ikä ja pienet tulot suosivat joukkoliikennettä. Nuoret ja naiset, joilla ei ole alle kouluikäisiä lapsia, ovat takuuvarmoja joukkoliikenteen käyttäjäryhmiä. Sen sijaan miehet siirtyvät jo pienilläkin tuloilla mieluummin oman auton rattiin.
Joukkoliikenteessä paikallisliikenne on jo vuosia menettänyt asemiaan. Kielteisen kierteen pysäyttämiseksi ei ole helppoja ratkaisuja.
Kun lipunhintoja nostetaan ja vuoroja harvennetaan, siirtyvät ihmiset omille pyörille, joko autoilemaan tai pyöräilemään. Joukkoliikennematkoista suurin osa on työ- tai koulumatkoja. Joukkoliikenne onkin merkittävä tekijä työmatkaliikenteen toimivuuden samoin kuin lasten ja nuorten koulumatkojen turvallisuuden osalta.
Työmatka-autoilun lisääntyminen kasvattaa ruuhkia. Vähenevien vuorojen myötä myös koululaiset ovat entistä riippuvaisempia kevyen liikenteen väylien toimivuudesta tai vanhempiensa työajoista. Ei sovi liioin unohtaa sujuvan joukkoliikenteen kerryttämiä myönteisiä vaikutuksia laajemmin elinkeinoelämään, aluekehitykseen, turvallisuuteen, sosiaaliseen tasa-arvoisuuteen ja ympäristöön.
Liikkuminen uhkaa kuitenkin tulla entistä kalliimmaksi. Uusi hallitus pikemminkin leikkaa kuin lisää joukkoliikennetukea. Samaan aikaan polttoaineen hinnan nousun yläpäätä ei ole vielä nähty. Bensan hinnassakin suurin osa on veroa.
Vaarana on, että joukkoliikenne taantuu lähivuosina samaan aikaan, kun kuluttajien kustannukset nousevat ja alueelliset erot kärjistyvät. Edessä ei ole helppoja ratkaisuja, kun leikkuri heiluu siellä ja täällä.