Ulla Pohjolan kirjontatöitä Rovaniemen taidemuseossa 4.12. saakka.
Ulla Pohjolan tekstiiliteoksissa helmet ja silkki kimmeltävät pitsien ja sametin kanssa. Rovaniemen taidemuseon kaksi salia täyttävässä näyttelyssä on kymmeniä teoksia. Skaalan ääripäitä edustavat paksuksi ommellut kämmenenkokoiset kuvat ja ihmisenmittaiset, lähes aineettomana ilmavirrassa leijuvat harsonohuet kirjomukset.
Tamperelainen tekstiilitaiteilija Ulla Pohjola toteuttaa teoksensa kirjomalla. Hänen käyttä-mänsä materiaalit yhdessä vaihtelevien käsi- ja konekirjontatekniikoiden kanssa saavat aikaan rikkaita pintoja. Pohjolan työt muistuttavat paikoin intialaisia peilikoristeisia vaatteita, joissakin taas on suomalaisen kansankäsityön piirteitä.
Vaikutteita on niin ikoneista kuin roomalaiskatolisen kirkon ylitsepursuavan koristeellisesta kuvastosta. Uskonnolliset aiheet, kuten rukous ja enkelit, toistuvatkin usein Pohjolan tuotannossa. Taitelija sulauttaa yhteen perinteitä eri puolilta maailmaa, kierrättää ja yhdistelee, niin että tulos on kuin suomalaisen morsiamen puku: jotain uutta, jotain vanhaa, lainattua ja sinistä.
Pohjolan näyttelyssä on teoksia yli kymmenen vuoden ajalta. Töiden runsaus asettuu hyvin paikalleen ensimmäisessä salissa, jonka tunnelmasta muodostuu unenomainen. Ripustuksessa kirjonnat on jätetty reilusti irti taustaseinistä, niin että värikkäiden töiden taakse muodostuu varjoista toinen, harmaan sävyinen kuviorivi. Tässä pienemmässä salissa on monia kiinnostavia teoksia.
Läpikuultavan ohut Käspaikka, jonka kuviointi muodostuu käsistä ja kasvoista ja paksuksi ommeltu, pitsireunainen Sukulaissielu kaksine kasvoineen ovat esittäviä ja tarinaa ympärilleen kehrääviä.
Pieni teos Ruusu kädessä saa mystisemmän sävyn. Kämmenpohjassa kukkiva avautunut ruusu tuntuu viittaavan ihmisen sisimpään, sen haurauteen ja herkkyyteen. Pyhiinvaeltajan päiväkirjasta II puolestaan antaa näytteen Pohjolan luovasta tavasta käsitellä materiaaleja. Ruutuihin jaetun pinnan jokaisessa lohkossa on sydäntä muistuttava kuvio, kuivattu ruusun terälehti.
Suuremman salin ripustus on ongelmallisempi. Tilan koko on hankala pienehköille teoksil-le, joista syntyy yleisen kirjavuuden vaikutelma. Tässä hilpeässä kirjavuudessa on kyllä puolensa, teospaljoudesta voi hakea omaansa kuin basaarista. Meksikolaisesta kuolemankultista ja Hugo Simbergistäkin muistuttavat pienet luurangot puhuttelevat. Ne muistuttavat kuoleman läsnäolosta lempeällä tavalla.
Keskellä salia on ryhmä Pohjolan miniatyyrikokoisia pukuveistoksia. Ylelliset materiaalit ja hehkuvan täyteläiset sävyt ovat niille ominaisia. Suurempaan kokoon toteutettu puku Omakuva huhtikuu on hilpeä ja hirveä. Kukilla ja helmillä kirjotun mekon etumusta koristaa pieni valkea luuranko.
Ulla Pohjolan näyttely jatkaa Rovaniemeltä Kemiin, jossa Pohjolan ja taidemaalari Diana Brunsteinin näyttely on esillä 15.12.2005 -29.1.2006.