Mikä eläin seuraavista neljästä kuvastaisi parhaiten suomalaista kansanluonnetta vaakunaeläimenä: leijona, suomenpystykorva, lapinkoira vaiko suomenajokoira eli kansan kielellä jäniskoira?
Viimeksi mainittu saattaisi olla kilvassa vahvoilla, koska sen olemuksessa vaatimattomuuteen ja omissa oloissaan viihtymiseen yhdistyvät muun muassa rakkaus metsissä samoilemiseen, hyvä kylmänsieto ja kaikkiruokaisuus.
Oululaisen näyttelijän Hannele Niemisen suomenajokoiranarttu Vappu siirtyi pari vuotta sitten autuaammille metsästysmaille. Se ehti asua perheessä kymmenen vuotta.
Nieminen pitää kunnianosoituksena, että hänestä ja Vapusta löytyy vanhan valokuvan perusteella yhteistä näköä.
”Vappu tykkäsi olla myös sisällä ja nukkua sängyssä minun ja mieheni välissä. Sillä tavalla hän oli rauhaa ja läheisyyttä kaipaava kuin kaikki muutkin ihmiset maailmassa. Liian lähelle Vappua ei saanut mennä. Pusimisesta ja halimisesta hän ei pitänyt, mutta alistui siihen. Siinä mielessä Vappu toteutti kliseetä suomalaisesta miehestä, vaikka olikin narttu.”
”Mutta kun mieheni otti metsästysaseen käteensä ja sanoi, että ’Vappu lähdetään’, koira meni ihan sekaisiin. Jänistä ajaessaan se muuttui koiraksi. Se pääsi tekemään sitä, mikä sille kuului. Oli kaunista katsella, kun Vappu oli työssään ja intohimossaan”, kertoo Hannele Nieminen.
Tänään torstaina ilmestyy karikatyyripiirtäjä Tommi Vuorisen ja tietokirjailija Sanna Karppisen puolileikillinen teos Koiransa näköinen (Otava). Kirjasta muun muassa selviää, että suomenajokoiralla ja sen omistajalla on voimakas viettielämä ja olemuksessa jotain kesytöntä.
”Kaksikko viihtyy omissa oloissaan, ja usein se peittää todelliset tunteensa. Pienehköt silmät kertovat, että kaksikon mielenliikkeistä on vaikea päästä perille.”
Ikään kuin emme tätä jo jäniskoiramiehistä tietäisi. Vähän yli viikon päästä koira ja ihminen pääsevät taas elementtiinsä metsäjänisten ja rusakkojen perään.
Lue lisää torstain Kalevasta.