Suomalaiset synkistelevät joukolla. Jos joku uskaltautuu ennustamaan muuta kuin pelkkää rankkaa alamäkeä, hänet leimataan asiantuntemattomaksi. Onneksi toisinajatteluakin esiintyy.
Talouden ennustajat ovat lyöneet pöytään toinen toistaan pahempia ennusteita menneillä viikoilla.
Kansantuotteen on ennustettu supistuvan 3,5-6,5 prosenttia tänä vuonna, ja ennustajasta riippuen kasvu on joko olematonta tai lievästi miinuksella vielä ensi vuonnakin.
Suomalainen synkistely on lingottu jälleen aivan uusiin sfääreihin. Toivoa ei ole missään, valoa ei näy, käännettä ei ole tulossa ja kaikki ikävä kaatuu niskaamme pari kolme vuotta eteenpäin.
Onneksi löytyy toisinajattelijoitakin. Sampo Pankin kokenut pääekonomisti Lauri Uotila on esiintynyt julkisuudessa huomattavasti optimistisempana kuin kollegansa. Samoin Sammon konsernijohtaja Björn "Nalle" Wahlroos, joka ennusti jo tammikuussa kesän tuovan käänteen mukanaan. Torstaina Nalle toisti ennusteensa. Hän ei vieläkään suostunut näkemään mitään syytä sille, että taantumasta tulisi erityisen pitkä.
Kuluneen sanonnan mukaan Suomessa ei mahdu keskustelemaan kuin yhdestä asiasta kerrallaan. Konsensus näyttää syntyneen siitä, että lama on syvä, vaikea ja pitkä. Meikäläiseen tyyliin muita näkökulmia esittävät leimataan heti asiantuntemattomiksi.
Tätä taustaa vasten sekä Uotilan että Wahlroosin näkemykset ovat paitsi rohkeita myös virkistäviä. Eikä ole mitenkään sanottua, että herrat olisivat tyystin väärässä.
Ensinnäkin tämä taantuma tai lama ei perimmältään johdu maailmantalouden rakenteiden muuttumisesta.
Niitäkin piirteitä on, kuten Suomen metsäteollisuuden osalta, mutta pääosin kyse on rahoitussektorin häiriöiden aiheuttamasta rajusta kysyntälamasta. Lainaraha kallistui ja sen saanti vaikeutui. Monet suuret investointiprojektit vedettiin heti jäihin. Suurpankkien keskinäinen epäluottamus lamaannutti koko maailman.
Valtioiden suurten tuki- ja takauslupausten avulla rauha rahoitusmarkkinoille on jo hyvää vauhtia palaamassa. Aivan yhtä hyvä luottamus ei vallitsen kuin ennen kriisin puhkeamista.
Toinen seikka, joka kannattaa laittaa merkille, ovat ne tuhannet ja taas tuhannet miljardit eurot, joita valtiot ovat päättäneet sijoittaa elvytykseen. Niiden vaikutukset näkyvät urakkoina ja työpaikkoina vasta kesän jälkeen.
Kolmanneksi varallisuusarvot ja pääoman hinta ovat ennätysmäisen alhaalla. Mikäli kansalaisten luottamus talouden kohenemiseen palautuu muutaman myönteisen talousuutisen kautta, varsinkin Suomessa kituva asuntokauppa saattaa räjähtää käyntiin ennen näkemättömällä tavalla. Patoutunutta kysyntää on jo nyt. Suma seisoo, kun asunnonvaihtoa suunnitteleva ei pääse haluamallaan hinnalla eroon omasta asunnostaan.
Jossain vaiheessa tämä suma purkautuu. Ja kun niin tapahtuu, vaarana on jopa heilahdus toiseen ääripäähän: Suomi kehittää ennätysmäisen nopeasti uuden asuntojen hintakuplan.
Talouden nykytila on vakava, siitä ei ole epäilystäkään. Jos Wahlroos sittenkin on oikeassa, pitää Suomessa käydä hyvin kriittinen julkinen keskustelu talousennustamisesta ja sen merkityksestä. Nyt on menossa huutokilpailu siitä, kuka ennustaa synkimmin. Ennustajat eivät missään tapauksessa voi olla ylpeitä työnsä tuloksista. Yksikään laitos tässä maassa ei osannut ennustaa mitään tulevasta edes vielä viime syksynä.