Työelämä on jatkuvassa myllerryksessä. Yksi asia kuitenkin on ja pysyy: edelleen on olemassa selvät naisten ja miesten alat.
Marit hakeutuvat vuodesta toiseen kätilöiksi, hammashoitajiksi, toimistosihteereiksi, opettajiksi. Mikot puolestaan valtaavat tietojenkäsittelytehtävät, tietoliikennealan ja rakennusteollisuuden.
Niin vain käy, vaikka tasa-arvo on päivän sana ja naisten ja miesten välistä kuilua yritetään kuroa teko kerrallaan umpeen.
Nainen on varmasti hyvä kätilö ja mies mallikas ohjelmoija.
Mutta yhtä hyvin mies voi olla hyvä kätilö ja nainen hallita ohjelmoinnin salat.
Miksi sitten on muodostunut niin selkeät naisten ja miesten alat?
On selvää, että ammattien imuille pitäisi tehdä jotain, että työelämässä olisi tasapuolisesti sijansa naisille ja miehille.
Työyhteisölle eri sukupuolet ovat rikkaus.
Yksinkertaisesti naiset pitäisi saada kiinnostumaan miehisistä aloista ja päinvastoin. Pelkkä hokema ”lukekaa tytöt pitkää matematiikka, niin kouluttaudutte hyväpalkkaisiin töihin”, ei riitä.
Miehiset ammatit pitää tehdä kiinnostaviksi.
Mikä se koodari oikein on? Menkää hyvät alan ihmiset kertomaan kouluihin, mitä te oikein teette ja millä koulutuksella töihin päästään.
Kertokaa, että kyllä koodarillakin voi olla perhe, perhevapaita ja lastenhoitojärjestelyitä. Kertokaa, että koodari ei ole pelkkä tietokoneen jatke. Kertokaa, että työ on oikeasti mielenkiintoista.
Perinteisiin naisten ammatteihin tulee imua hyvin ”yksinkertaisella”, mutta jotenkin käsittämättömän vaikeaksi muodostuneella keinolla: aletaan maksaa naisten töistä miesten palkkaa.
Tehdään viimeinkin uudistus palkkauksiin eikä mitätöidä esimerkiksi hoitotyön vaativuutta ala-arvoisella palkalla verrattuna moniin miesten töihin.
Kertokaa, että lähihoitaja saa vaareja hoitaessaan palkkaa, jota voi verrata miehisen alan vastaavaa ammattitaitoa vaativaan työhön.
Kertokaa, että palkkaus ei ole sukupuoli- tai ammattimieltymyskysymys.
Perusopintonsa päättävät nuoret miettivät parhaillaan, että mille sitä aikuisena alkaisi. Haut ammatillisiin oppilaitoksiin ja korkeakouluihin ovat käsillä. Osa nuorista on pääsykoeurakkansa jo aloittanutkin.
Ammatinvalinta on yksi elämän suurimmista asioista.
Työelämän murroksen vuoksi ammatinvalintatilanne voi tulla eteen jopa useita kertoja elämän aikana. Ei ole yhdentekevää, millaisia valintoja tekee. Valinnat kantavat pitkälle tulevaisuuteen.
Vaikka ammattien jakautumista naisten ja miesten töihin on syytä pöllyttää, on muistettava, että jokaisen on saatava tehdä juuri itselle oikeilta tuntuvia valintoja.
Ei ole olemassa ”vääriä valintoja”, jos valinta on tehty omasta tahdosta, omat unelmat huomioiden.
Moni tyttö valitsee hoitoalan, koska ihan oikeasti haluaa hoitaa ihmisiä. Mopoaan rassaava poika voi ihan omin ajatuksin innostua tekemään harrastuksestaan ammatin.
Tyttöjen ja poikien kiinnostuksen kohteet joissakin asioissa ovat erilaisia. Ihan luonnostaan.
Jokainen elää omaa unelmaansa ja omaa arvokasta elämäänsä.
Unelmien tueksi ja rinnalle tarvitaan kuitenkin ohjausta, tietoa ja myös järeitä toimia, kuten palkkauksiin ja etuihin liittyviä asioita. Niiden avulla voidaan saada toivottua muutosta niinsanottuihin naisten ja miesten aloihin.