Brittiläinen The Guardian -lehti nosti Greenpeace-aktivisti Sini Saarelan ehdolle vuoden henkilöksi. Saarelan kanssa ehdolla on myös toinen Greenpeace-aktivisti, Marco Weber, joka oli Saarelan kanssa kiipeämässä syyskuussa Gazpromin omistamalle öljynporauslautalle.
Guardianin lukijat saavat nyt äänestää suosikkiaan toimituksen valitsemalta listalta.
Suomalaisten nettilehtien kommenttikentät täyttyivät heti uutisen tultua julki. Saarelaa kutsuttiin muun muassa vartin julkkikseksi, typerykseksi, hysteeriseksi ikiteiniksi, kansainväliseksi taparikolliseksi ja vihertäväksi besserwisseriksi.
Monet arvostelijat leimasivat Saarelan ja Weberin aktivismin mainostempuksi, jolla haettiin julkisuutta. Yhdellä tasolla tulkinta onkin aivan oikea.
Guardian perusteli Saarelan ja Weberin ehdokkuutta sillä, että Greenpeace-aktivistit saivat teollaan herätettyä huomiota arktisen alueen öljynporauksen riskeistä enemmän kuin olisi saatu aikaan miljoonilla twiittauksilla, adressien allekirjoituksilla ja julkkisten vetoomuksilla.
Jälkeenpäin tarkasteltuna kävikin juuri näin, mutta Greenpeacessa tuskin arvattiin ennen tempausta, kuinka pitkä draama tapahtumasta alkaa ja kuinka laajan kansainvälisen huomion se tulee saamaan.
Tapauksen nostattamat reakt-iot kertovat omaa kieltään ympäristöaktivismin hyväksynnästä. Vaikka moni tuomitsi teon laittomana, useat kuitenkin näkivät sen hyväksyttävänä keinona nostaa epäkohta yleisempään tietoisuuteen.
Saarelan ja Weberin kelpuuttaminen Guardianin listalle muun muassa paavi Franciscuksen ja Edward Snowdenin rinnalle paljastaa, että ympäristöaktivistien toiminnalle löytyy ymmärtämystä myös muualta kuin ruohonjuuritasolta.
Guardianin verkkosivulle äänestysjutun perään naputellut kommentit sen sijaan ovat suomalaislehtiin verrattuna aivan toiselta planeetalta. Tähän mennessä annettujen äänten perusteella Saarela ja Weber näyttäisivät kisaavan kakkossijasta, Snowden vienee voiton.
Kriittisiä ääniäkin tietysti löytyy. Muuan kommentoija epäilee, että Greenpeace on värvännyt kannattajiaan äänestämään aktivisteja. Jos näin on, järjestön johdossa voidaan olla tyytyväisiä: kannattajia löytyy paljon ja he ovat aktiivisia.
Yhdysvaltojen turvallisuusviraston vakoiluohjelman paljastanutta Snowdenia ei voi olla vertaamatta Venäjällä syytettyihin Greenpeace-aktivisteihin.
Yhdysvallat nosti syytteen Snowdenia vastaan ja mitätöi hänen passinsa. Jos Snowden palaisi kotimaahansa, hänet mitä todennäköisimmin tuomittaisiin rikoksesta.
Se mikä yhtäällä on laitonta, aiotaan palkita toisaalla: Snowden on ehdolla Euroopan parlamentin Saharov-ihmisoikeuspalkinnon saajaksi.
Saarelan ja Weberin Guardian-ehdokkuus ja kannatus voivat olla merkkejä siitä, että myös ympäristöaktivismi alkaa nousta laittoman ja laillisen välisestä harmaasta vyöhykkeestä kohti hyväksytympää.
Siinä se seuraa esimerkiksi ihmisoikeus- ja kuluttaja-aktivismia, joissa niissäkin on nähty lakikirjan mukaan kiellettyjä, mutta suuren kansanosan mielestä oikeutettuja tempauksia.
Edward Snowden ja Sini Saarela asettuvat kartalle, jolta löytyy vaikkapa Rosa Parks: mustaihoinen, joka uhmasi rotuerottelua kieltäytymällä antamasta paikkaansa valkoiselle linja-autossa. Parks sai teostaan sakkorangaistuksen.
Tämä kartta on kuitenkin epäselvä, koko ajan muuttuva ja sitä luetaan kovin erilaisilla tavoilla.
Olipa Guardianin valinta sitten Snowden tai Saarela, se kulkee tuttuja latuja laittomuuden rajamailla.
Vuosi sitten samassa äänestyksessä vuoden henkilöksi valittiin Chelsea Manning, joka tänä vuonna tuomittiin tietovuodosta 35 vuodeksi vankilaan.