Vuosikausia veneilijät ja muut merta rakastavat ovat kirjelmöineet Toppilansalmesta - ainoasta Oulussa säilyneestä historiallisesta aidosta satamaympäristöstä. Lannistumatta.
Mustetta on kulunut ennen kaikkea sillasta, mutta paljosta muustakin. On vedottu muun muassa kaupungin telakan ja Merenkulkulaitoksen tukikohdan puolesta. Viimeksi hämmästeltiin suunnitelmia salmen pohjoisrannan uusista laitureista, joiden käyttäjistä veneilijät
oli siivottu käytännössä kokonaan pois.
Rannat varataan nyt "kaikille kaupunkilaisille" ja "alueen asukkaille".
Onneksi teknisessä lautakunnassa tuntuu olevan vielä sen verran tavallista maalaisjärkeä, että asiaan saattaa tulla korjaus. Viime tiistaina rantarakenteiden suunnitelmat hyväksyttiin, mutta samalla palautettiin osittain takaisin valmisteluun.
Laitureille ei nimittäin ollut tulossa ainuttakaan veneilijöiden tarvitsemaa vesi- ja sähköliittymää saati jätetyhjennyspistettä. Veneilijöiden toivottiin vain lyhyesti piipahtavan laiturissa ja häipyvän sitten vähin äänin tiehensä maakrapujen maisemaa pilaamasta.
Juuri näiltä osin asia menee nyt uuteen harkintaan ja toivottavasti tilanne muuttuu.
Samassa päätöstekstissä, suorastaan peräkkäisissä kappaleissa vakuuteltiin Tall Ships´s Race:n kaltaisten suurten purjelaivatapahtumien yhä onnistuvan Toppilansalmessa. Ehkä laivoille tolppa löytyykin, mutta missähän niiden on ajateltu sähkönsä, vetensä ja jätetyhjennyksensä hoitelevan.
Tall Shipsien sijasta Oulussa taidetaan ajatella paljon mieluummin Tall Shopseja, joksi kirotusvirhepaholainen tähän ensiksi tapahtuman nimen väänsi.
Kovin kaukana ollaan Toppilansaaren ja Toppilan kaavoituksen alkuperäisistä tavoitteista, joihin kuului satamamiljöön säilyttäminen.
Länsi-Toppilan toiminnalliseen selvitykseen kirjattiin muun muassa visio, jossa alueen luonnetta korostetaan laiturialueen "kolera-altaalla", joka toimisi myös vierasvenesatamana. Altaan ympäristöön sijoitettaisiin ravintolapalveluita ja veneilyyn liittyvää liiketoimintaa.
Veneilijät eivät ole olleet vailla ravintolaa tai erityistä liiketoimintaa, vaan töpseleitä ja vesipisteitä.
Palveluidenkaan ei odoteta olevan ilmaisia, vaan niistä maksetaan laiturimaksuina kuten tapana on.
Töpseleiden puuttumista ei oikeastaan tarvitse ihmetellä. Kaavoituksen alkumetreillä toki puhuttiin merellisyydestä, vaikka kaupallinen satama loppuisikin. Sitten ryhdyttiin suunnittelemaan paljon puhuttua siltaa.
Jo niistä kuvista olisi pitänyt päätellä jotain: missään ei nimittäin näy ainuttakaan venettä, paattia, alusta tai laivaa.
Ei tosin näy missään muussakaan Oulun ranta-alueita koskevassa suunnitelmassa.
Elävää ympäristöä ei synny tekemällä siitä liian steriiliä. Satamamiljöö tarjoaisi valtavasti mahdollisuuksia erilaiseen toimintaan, joka ei taatusti häiritsisi asuinalueen rauhaa.
Jossain vaiheessa vielä puhuttiin ihaillen "sataman karheudesta", mutta sillä taidettiin tarkoittaa vain jonkin räystäättömän laatikon pykäämistä rantamaisemaan.
Oulun merellisyys aiotaan pelastaa Ranta-Toppilan merikeskuksella. Edelleen samasta teknisen lautakunnan esityslistasta voidaan lukea, kuinka veneilijät ja alukset on tarkoituksenmukaista keskittää joskus tulevaisuudessa salmen pohjoispäähän.
Idea on kuulemma syntynyt neuvonpidoissa kahdeksan muun eurooppalaisen kaupungin kanssa, kun on pohdittu sitä, miten entiset teollisuus- ja liikennealueet voidaan ottaa uuteen käyttöön.
Olisi ehkä kannattanut kuunnella myös paikallisia asiantuntijoita. Hanke on hyvä, mutta liian pieni tarpeisiin nähden.