Viime viikkojen Uganda–Patria–Lindén -kohun kriisiviestinnässä on käynyt juuri niin kuin vanhassa amerikkalaisessa sananlaskussa, jossa sonta paiskautuu tuulettimeen.
Kun kielteisten tapahtumien keskelle joutunut ei toimi ripeästi, siipien vatkaus vain voimistuu. Tuulettimen viskoma aine yltää aluksi nilkkoihin mutta kohta kaulaan saakka. Syyttää voi vain itseään.
Kohussa ryvettyneet aseteollisuuskonserni Patria ja entinen kokoomuksen ministeri Suvi Lindén eivät tajunneet tarpeeksi nopeasti, millaisen vyöryn öiset tapahtumat kampalalaisessa hotellissa aiheuttavat.
Selkkauksen lakipisteessä vääriä tietoja ja avoimia kysymyksiä alkoi olla liikaa, vastauksia liian vähän.
Yrittäjään kohdistuvasta ajojahdista ei ole kyse, vaikka niin tunnutaan ajattelevan varsinkin Lindénin lähipiirissä. Mediaa on vaadittu lopettamaan Lindénin yksityisten liiketoimien ”kaivelu”.
Ei ole yksityisasia, missä valtio-omisteisen yhtiön taisteluajoneuvoesitteitä levitellään. Sekin vie kauaksi yksityisestä, että myyntireissun arvovaltaa lisäämään, ”ovia aukomaan”, on otettu diplomaattipassilla matkustava entinen kahden hallituksen ministeri. Kyseessä on uutinen.
Viestimet hoitaisivat tehtävänsä huonosti, ellei esille kaiveltaisi kummalliselle kierteelle vääntyneen tapahtumasarjan eri puolia. Muuta vaihtoehtoa toimivassa yhteiskunnassa ei ole.
Mitä lukijat mahtaisivat sanoa huomatessaan, ettei uutisväkeä kiinnosta suomalaisen liikemiehen hämäräperäinen myrkytyssurma hotellihuoneessa?
Eikä sekään saisi näppäimistöjä toimituksessa paukkumaan, että tapettu otaksui liikkuvansa aseyhtiön vientihankkeen nimissä. Seikka jonka Patria kielsi. Sitten myönsi.
Vaikka entinen ministeri kertoisi somessa lähteneensä Ugandaan edistämään älypuhelimeen liittyviä sosiaalisia hankkeita YK:n alaisen laajakaistakomission erityislähettiläänä, media jättäisi häveliäästi kertomatta, ettei Lindén ole vuosiin ollut mikään erityislähettiläs. YK:n komissio ei tiennyt matkasta.
Otsikot vaikenisivat, että maahan tullessaan liikemies ja Lindén pidätettiin, koska kutsukirje osoittautui väärennökseksi ja lopulta ilmeisesti hengenvaaralliseksi huijaukseksi. Joka tapauksessa toinen myyntimatkalle lähteneistä menehtyi.
Olisi kestämätöntä, ellei media julkistaisi tietoja.
Patrian johto jahkaili parisen viikkoa ennen kuin huomasi, mitä kriisiviestinnän käsikirjassa lukee: kohu ei laannu ilman avoimuutta. Nähtävästi omistajaohjausministeri Mika Lintilä joutui kannustamaan tarttumaan oppaaseen.
Lopulta Patria teki mitä piti. Julkisti omalta osaltaan tapahtumien kulun ja antoi potkut kolmelle vastuulliselle. Yhtiö myönsi tehneensä valtaisan virhearvion ryhtyessään edes pitkällä kepillä kautta rantain tunnustelemaan laitetarpeita afrikkalaisessa entisessä diktatuurissa.
Lintilä lähetti terveiset myös Lindénille, että taitaisi olla paras kertoa oma näkemys tapahtumien kulusta ja omasta roolista.
Inhimillisesti katsoen Lindénin julkisuusvälttelyn voi ymmärtää. Hänestä on vähän julmastikin muokkautunut hahmo, jota epäillään ja soimataan. Mutta vaikeneminen ei kohenna tilannetta. Se vaikuttaa traagisen tapahtuman vähättelyltä.
Myös Lindénin kannattaa lukea kriisiviestintäoppaasta, että joskus on parempi tarjota selkeitä vastauksia kuin pakoilla ammattiaan harjoittavia toimittajia lentokenttien tuloauloissa.