Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinto yllätti Zozo-elokuvan ohjaan Josef Faresin täysin. Fares kertoi keskiviikkona, että Zozo-elokuvan jälkeen uudesta elokuvaprojektista päättäminen on ollut vaikeaa.
-- Mitähän tähän sanoisi. Olen iloinen ja kovin yllättynyt. Minulla ei ole aavistustakaan mitä teen palkintorahoilla, Josef Fares huokasi keskiviikkona Ruotsin elokuvainstituutissa Tukholmassa.
Libanonilaissyntyinen Fares, 29, on sekä ohjannut että käsikirjoittanut Zozo-elokuvan, jonka tuottaja on Anna Anthony, 35. He jakavat Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon, joka on suuruudeltaan 350 000 Tanskan kruunua (47 000 euroa).
Josef Fares syntyi Libanonissa 1977 ja hänen perheensä muutti Ruotsiin, kun Josef oli kymmenvuotias. Zozo-elokuva on Faresin kolmas pitkä elokuva ja se kertoo miten lapsi kohtaa sodan kauheudet ja muuton vieraaseen kulttuurin. Zozo-elokuvan kuvaamista Libanonissa Fares piti hienona kokemuksena.
-- Kuvauksissa olin taitavien ihmisten ympäröimänä ja olen siitä onnellinen. Meitä oli 14 ruotsalaista ja kolmisenkymmentä libanonilaista. Kaikki olivat reiluja, ystävällisiä ja motivoituneita tekemään tätä kuvaa, Fares kertoi Ruotsin elokuvainstituutissa.
-- Rakastan Libanonia, olin siellä kesällä ja se oli hyvin tunnepitoinen vierailu, Fares totesi ja kertoi, että uuden elokuvaprojektin valinta on ollut vaikeaa.
Seuraavaa elokuvaa kuvataan ensi kesänä
-- Meillä on ollut paljon suunnitelmia ja teen seuraavankin elokuvan yhdessä Zozo-elokuvan tuottajan Anna Anthonyn kanssa. Koskaan aiemmin uuden filmiprojektin valitseminen ei ole ollut yhtä vaikeaa kuin nyt. En oikein tiedä mitä tekisin ja mieli vaihtuu koko ajan. Kuvaukset alkavat kuitenkin ensi kesänä Josef Fares kertoi.
Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon tuomaristo perusteli Zozo-elokuvan palkitsemista seuraavasti:
Zozo on koskettava ja tärkeä elokuva lapsen selviytymisstrategiasta, kun hän kohtaa sodan, surun ja vieraan kulttuurin. Elokuva käyttää laajaa ilmaisurekisteriä ja yhdistää vahvan, realistisen historian visuaaliseen runouteen, fantasiaan ja huumoriin. Se antaa helposti lähestyttävän ja oivaltavan näkökulman ajankohtaisiin konflikteihin. Noutamalla luovaa ravintoa erilaisista elokuvakulttuureista se auttaa perinnerikkaan pohjoismaisen elokuvan uudistumista.