José Aznarin pitkä val­ta­kau­si päättyy muu­ta­man viikon ku­lut­tua

"Espanjalla menee hyvin". "Teimme sen, mitä meiltä odotettiin". Edellä mainitut hyvin tyytyväiset lausahdukset ovat tulleet tunnetuiksi täällä Espanjassa viime vuosina. Ne ovat kuuluneet pääministeri José María Aznarin vakiokalustoon.

Jäähyväiset. José María Aznar puhui puoluekokouksessa Madridissa tammikuun puolivälissä.
Jäähyväiset. José María Aznar puhui puoluekokouksessa Madridissa tammikuun puolivälissä.
Kuva: Reuters

"Espanjalla menee hyvin". "Teimme sen, mitä meiltä odotettiin". Edellä mainitut hyvin tyytyväiset lausahdukset ovat tulleet tunnetuiksi täällä Espanjassa viime vuosina. Ne ovat kuuluneet pääministeri José María Aznarin vakiokalustoon.

Muutaman viikon päästä Aznarin lausahdukset ovat historiaa, sillä 14. maaliskuuta järjestettävissä parlamenttivaaleissa, varsin nuori, vasta 50-vuotias pääministeri itse ei ole enää ehdolla. Oikeistolaisen Kansanpuolueen, Partido Popular (PP) johtaa vaaleihin entinen varapääministeri 48-vuotias Mariano Rajoy, joka valittiin Kansanpuolueen pääsihteeriksi viime vuoden syyskuussa.

José María Aznarista tuli Espanjan pääministeri keväällä 1996, kun Kansanpuolue voitti vaalit Felipe Gonzálezin johtamien sosialistien (PSOE) pitkän valtakauden (1982-1996) jälkeen.



Ainutlaatuinen
lupaus


Kansanpuoluetta Aznar oli luotsannut vuodesta 1990 lähtien. Nuori Madridissa 1953 syntynyt Espanjan talousministeriön verotarkastaja oli liittynyt oikeistopuolueeseen 1979. Silloin äärioikeistoa edustanut puolue tunnettiin nimellä Alianza Popular. Sen olivat perustaneet jo kenraali Francon hallituksissa toimineet ministerit Manuel Fraga etunenässä

Tuore pääministeri ilmoitti tuolloin, että hän on hallituksen johdossa korkeintaan kaksi kautta, toisin sanoen enintään kahdeksan vuotta. Aznarin lupaus oli ja on ainutlaatuinen eurooppalaisessa politiikassa.

Viime viikkoina Espanjassa julkistettu lukemattomia analyysejä pääministeri Aznarista ja hänen valtakaudestaan. Monet niistä ovat varsin kielteisiä.

Kuitenkin yhtä mieltä ollaan siitä, että Aznarin neljän ensimmäisen pääministerivuoden aikana maalla taisi todellakin mennä hyvin.

Sosialistien hallituskauden loppuvuosia sävyttäneestä korruptiosta päästiin eroon. Maan taloudellinen tilanne kohentui ja Espanja siirttyi vaivatta euroon.

Aznarin pääministerikauden neljää ensimmäistä vuotta leimasivat myös neuvotteluhalukkuus ja pyrkimys normaaleihin suhteisiin maan eri nationalistiryhmien, erityisesti katalonialaisten ja vähemmässä määrin myös baskien kanssa.

José María Aznar paljasti todellisen minänsä vasta saatuaan vuoden 2000 vaaleissa ehdottoman enemmistön.

Pääministeristä tuli autoritaarinen johtaja, joka itse päättää kaikesta. Hän jopa valitsi oman seuraajansa. Tunnetussa espanjalaisessa poliittisessa satiiriohjemassa "Quiñol-uutiset" Rajoy on viime aikoina ollut sätkynukke, jonka naruja Aznar vetää.

Vuodesta 2000 lähtien pääministeri Aznarin johtama Madridin keskushallitus on pyrkinyt harjoittamaan varsin yksiviivaista sanelupolitiikka, jossa neuvotteluille ei ole ollut juuri sijaa. Neuvotteluyhteydet ovat sen myötä katkenneet eri alueiden nationalistien ohella myös vasemmisto-oppositioon.

Enää ei ole kansallista yksimielisyyttä aikaisemmin Espanjan politiikan keskeisinä pidetyistä osioista kuten esimerkiksi terrorismin vastustamisesta tai ulkopolitiikasta.

Espanjalaislehtienpilapiirroksissa Aznar onkin viime aikoina kuvattu yksin Kansanpuolueen parlamenttienemmistön vetäjänä pohdiskellen tyyliin: "meillä on absoluuttinen enemmistö, mutta olemme yksin".

Viime lokakuussa menehtynyt, kansainvälisestikin hyvin tunnettu barcelonalaiskirjailija Manuel Vázques Montalbán arvostelee postuumissa teoksessaan "La Aznaridad" (suomalaisittain "aznarilaisuus") Aznaria kovin sanoin.

Kirjailijan mukaan Aznarin kausi on ollut francolaisuutta ilman Francoa. Tärkeintä Aznarille on ollut: "katolinen usko ja isänmaa". Samalla espanjalaiset ovat jakaantuneet taas "hyviin espanjalaisiin" ja "isänmaan vastustajiin" aivan kuten tapahtui Espanjan sisällissodan aikana 1930-luvulla.

Espanjan päälehden El Paisin entinen päätoimittaja, akateemikko ja kirjailija Juan Luis Cebrian puhuu taas erityisestä "demokraatisesta fundamentalismista" José María Aznarin yhteydessä Madridissa juuri julkistetussakirjassaan.

Demokraattisella funtamentalismilla Cebrian tarkoittaa tilannetta, jossa hallitsevilla - tässä tapauksessa pääministeri Aznar - on ainoa oikea totuus hallussaan ja hallitsevat haluavat myös alamaistensa sitä ehdottomasti noudattavan ja kunnioittavan. Cebrianin mukaan niin Espanjan perustuslaki kuin maan lippukin ovat Aznarille pyhiä ja muttumattomia asioita.

Ilmoita asiavirheestä