Lastentarhassa kiusataan, koulussa kiusataan, vanhainkodissa kiusataan ja uudeksi ilmiöksi on tullut urheilussa kiusaaminen.
Valmentajat kiusaavat valmennettaviaan ja valmennettavat toisiaan.
Soppaan panevat lusikkansa kentän laidalla herjoja huutelevat juniorikäisten vanhemmat, sukulaiset ja yleisö.
Urheilukentän katsomossa istuvat toteuttavat tasa-arvoperiaatetta kiusaamalla etnisiin vähemmistöihin kuuluvia urheilijoita.
Ihmetellä sopii, miksi näin on 2020-luvun Suomessa, jossa suvaitsevaisuuden pitäisi olla maksimissaan ja kansalaisten hyvinvoinnin huipussaan.
Onko kyseessä isän, äidin tai valmentajan turhautuminen, koska oman juniorin kyvyt eivät näytäkään riittävän olympiamitalistiksi, mutta lahjakkaammat kilpakumppanit kehittyvät kohti huippua. Kun kyvyt eivät vastaa odotuksia, on helppo ryhtyä kiusaamaan parempiaan tai joutua itse toisten silmätikuksi.
Kehitys näyttää johtavan uuden kansallisen urheilulajin – joukkuekiusaamisen – syntyyn. Jos hiihdossa, luistelussa ja yleisurheilussa ei menestytä, niin kiusaamisolympialaisissa suomalaisten mitalitoiveet olisivat korkealla ja joukkueeseen mahtuisi muitakin kuin johtajia.
Urheilussa kiusaaminen on paljon helpommin vältettävissä kuin koulukiusaaminen ja vanhainkodissa kiusatuksi joutumiseen nuorilla on vielä aikaa.
Koulukiusaaminen on pyritty liian usein ratkaisemaan siten, että kiusattu siirretään toiseen kouluun ja kiusaaja jää etsimään seuraavaa uhria, eli rikokseen verrattuna uhria rangaistaan ja syyllinen jää vapaalle jalalle. Tilaisuuden tullen kiusattu voi kostaa kiusatuksi joutumisensa täysin syyttömille. Jaettu kiusaaminen on kaksinkertainen kiusaaminen.
Koulunkäynti on pakollista, mutta urheilu on vapaaehtoista, joten kiusatuksi tuleminen on itsestä kiinni. Jos valmentaja tai seura ei miellytä, niin niiden vaihtamisen ei luulisi olevan suurikaan ongelma.
Uusi valmentaja ja uusi seura saattavat olla paremmat kuin entinen. Jos ongelmat edelleen jatkuvat, eikä kehitystä tapahdu, kannattaa miettiä lajin vaihtamista tai mennä itseensä. Satojen urheilulajien joukosta löytyy varmasti oma laji, jos ei muita, niin toisten kiusaaminen.
Huippu-urheilu ei ole lasten laji. Urheilussa menestyminen vaatii halua, kykyä, kärsivällisyyttä ja paineensietokykyä. Jos joku näistä ominaisuuksista puuttuu, niin menestymisen puutteesta turha on syyllistää valmentajaa. Näin kuitenkin näyttää tapahtuvan. Silloin parhaansa yrittänyt valmentaja voi saada ansaitsemattoman kiusaajan leiman ja joutua some-tuomioistuimeen, jonka langettavasta päätöksestä ei voi valittaa.
Juha Karvonen
liikuntalääketieteen ja valmennusfysiologian dosentti
Itä-Suomen yliopisto
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.