Wanha Raahe ponnahtaa ihastelevien katseiden kohteeksi ja keskustelujen aiheeksi joka kesä. Näin siksi, että kesäisin puu-Raahea katselevat muutkin kuin raahelaiset. Toki sitä katselevat raahelaisetkin, mutta kuten tiedetään, lähelle ei näe.
Tänä kesänä Wanhaa Raahea on silmäilty poikkeuksellisen tarkasti. Syitä siihen on kaksi.
Ensimmäinen on Langin alakartano, tuo Pekkatorin uusi helmi. Rakennusta korjataan edelleen, mutta Langin Kauppahuone on sen seinien suojassa toimintansa jo aloittanut ja näyttänyt niin paikallisille kuin turisteillekin, mitä ja millaista vanhasta voi saada syntymään.
Toinen ja toisenlainen syy Wanhan Raahen poikkeuksellisen tarkkaan silmäilyyn on huoli historiallisesti arvokkaan kaupunginosan säilymisestä. Sen palautti raahelaisten mieliin ja puheisiin paikallislehti Raahen Seutu. Se kaivoi Museoviraston rakennushistorian osaston eläkkeellä olevan osastonjohtajan Pekka Kärjen uusimaan vuonna 2012 esittämänsä näkemyksen Wanhan Raahen tulevaisuudesta.
Viisi vuotta sitten Kärki totesi Helsingissä toimivan Vanha Raahe ry:n vuosikokouksessa, että nykymeno Raahessa johtaa väistämättä vanhan kaupungin arvon heikentymiseen ja vähitellen tuhoutumiseen. Muutama viikko sitten hän kertoi olevansa edelleen samaa mieltä.
Nykymenolla Kärki tarkoittaa vanhojen rakennusten purkamista ja korvaamista historialliseen puu-Raaheen kyseenalaisesti sopivilla uudisrakennuksilla.
Kärki väittää, että Raahen huonokuntoisetkin hirsitalot ovat kunnostettavissa. Joku talo vaatii enemmän toimenpiteitä, joku vähemmän, mutta hirsitalo sinänsä on hänen mukaansa paljon etevämpi rakenteeltaan kuin uudemmat, eri tekniikoilla tehdyt talot.
Langin alakartanoa kunnostavat Piia Vähäsalo ja Pasi Siipola ovat osoittaneet Pekka Kärjen olevan oikeassa. Entisen omistajan toimesta sisältä kutakuinkin paljaaksi purettu rakennus ehti jo näyttää menetetyltä tapaukselta, mutta niin vain se on noussut osaavissa käsissä uuteen kukoistukseen.
Raahen kaupungin kulttuurilautakunta on jo ehtinyt palkita Langin alakartanon kunnostajat Vuoden 2017 kulttuuriteko -palkinnolla, vaikka heidän projektinsa on edelleen kesken. Palkitsemistilaisuudessa Piia Vähäsalo ja Pasi Siipola paljastivat toivovansa, että heidän esimerkkinsä kannustaisi muitakin Wanhan Raahen rakennusten omistajia ryhtymään kunnostamaan historiallista kaupunginosaa pala palalta kohti uutta loistoa. Samaa toivovat kaupungissa monet muutkin.
Jos Siipolaa on uskominen, on historiaa huokuvan vanhan talon kunnostaminen helppoa. Jos tavoitteena on palauttaa rakennus mahdollisimman alkuperäiseksi, tarkoittaa se, että taloon kajotaan mahdollisimman vähän, eli pyritään tekemään mahdollisimman vähän.
Budjetoinninkin osalta vanhan rakennuksen kunnostaminen kuulostaa yksinkertaiselta. ”Kaikki”, vastaa Siipola, kun häneltä kysyy paljonko Langin alakartanon remonttiin on kulunut rahaa.
Kaupunki on yksi niistä, joiden pitäisi seurata Langin alakartanon omistajien esimerkkiä. Se omistaa suoraan tai välillisesti kunnostusta vaativia kiinteistöjä muun muassa Pekkatorilla, ja käyttää Wanhaa Raahea yhtenä kaupunkimarkkinoinnin kärkikohteena.
Jos yksityishenkilöt kykenevät pelastamaan historiallisen hirsitalon, täytyy kaupunginkin kyetä. Kaupungilla ei ole varaa sanoa, että ei ole varaa. Tahdon puutetta on turha vääntää varattomuudeksi.