"Jos jostakin löytyisi tontti ja pistäisi sitten mökiksi", kaavailee Haapavesi Folk ry:n toiminnanjohtaja Arto Veikkola tarkastellessaan Kosken taloa villiintyneiden vadelmien ja horsmien keskellä Haapaveden Haapakoskella.
Hän myöntää katselleensa sitä sillä silmällä jo aiemmin. Talon ulkonäkö ei saa häntä kauhistumaan.
Talo on hänelle tuttu jo nuoruusvuosilta. Ensimmäisessä kesätyöpaikassa myymäläautoa ajellessa reitti kulki Haapakoskella. Kosken talon naapurin nuoret olivat hänen ystäviään.
Suomen kulttuuriperinnön säätiö, jonka omistukseen Kosken talo on testamenttilahjoituksena päätynyt, haluaa luopua talosta. Säätiö hakee parhaillaan uutta omistajaa, joka pystyy turvaamaan talon kulttuurihistoriallisen arvon säilyminen ja elpymisen.
Arto Veikkola, 42, etsi kymmenkunta vuotta sitten aihiota, josta voisi lähteä rakentamaan perheelleen asumusta . "Silloin se tuntui liian työläältä."
Veikkolalla on nyt omakotitalo, mutta hän ei ole vieläkään unohtanut silloisia mietteitään.
Hohenthal-suvulle kuuluneen 1800-luvun loppupuolen pohjalaistalon pitäisi Veikkolan mielestä pysyä ja toimia Haapavedellä.
"Itse voisin kunnioittaa perinteitä, mutta ympäristö ei tällaisena kiinnosta. Matkailuakin ajatellen paikka on väärä."
Talolle ei ole keksitty järkevää käyttöä
Hohenthalien sukuhaaran viimeinen jäsen Hanna Mäkelä testamenttasi Haapavedellä sijaitsevan omaisuutensa yhdessä miehensä, johtaja Leevi Mäkelän kanssa Suomen Kulttuurirahastolle, joka siirsi omaisuuden edelleen testamentissa olleen toiveen mukaisesti vuonna 1994 Suomen kulttuuriperinnön säätiölle.
Asiamies Immo Aakkulan mukaan säätiö on pitkällisen harkinnan jälkeen päättänyt luopua talosta, koska näin turvataan parhaiten testamentatun omaisuuden arvo ja testamentin tekijän tahto.
"Talo sijaitsee hankalassa paikassa. Ylhäällä joen töyräällä sijaitsevan talon ympäristöön on rakennettu paljon, ja sen nykyinen tontti on varsin ahdas. Säätiö ei ole pystynyt keksimään sille mitään järkevää käyttöä."
Talo vaatii Aakkulan mukaan ehdottomasti peruskorjauksen. Sen tekeminen tyhjän pantiksi ei ole kenenkään edun mukaista eikä mahdollistakaan.
"Säätiön motto on elävä perinne. Se tarkoittaa, että se ei pyri vain säilyttämään vanhaa, vaan pyrkii saamaan aikaan vanhaa kunnioittavaa toimintaa. Puitteiden luonti ja aikaansaanti tällaiselle toiminnalle ei ole sen nykyisellä paikalla säätiön ja rahaston voimavaroin mahdollista tai ainakaan järkevää."
Testamenttilahjoitus sisälsi myös noin 30 hehtaaria metsää. "Metsän myynnistä saaduilla varoilla taloa voitaisiin kunnostaa, mutta edelleen on ongelma, mitä talolle tehtäisiin."
Säätiö on päättänyt luopua myös metsäomistuksista. Sillä halutaan järkeistää ja yhtenäistää säätiön rahastojen sijoitusvarojen hoitoa. Myynnistä saatavat varat pysyvät osana Hanna ja Leevi Mäkelän nimikkorahastoa.
Vuonna 1996 suunniteltiin talon siirtämistä Rytkyn kylään kylätoimikunnan käyttöön. "Hanke valitettavasti kaatui."
Hyvä isäntä tai
emäntä etsinnässä
Immo Aakkula toteaa säätiön etsivän talolle hyvää isäntää tai emäntää.
Talo on myytävänä joko paikallaan korjattavaksi tai toiseen paikkaan siirrettäväksi.
"Talon omistaja vaihtuu vain, jos säätiö pystyy löytämään sellaisen mielellään paikallisen tahon, jolla kulttuuritahdon lisäksi on käytössään voimavarat, joilla se pystyy talossa vaadittaviin välttämättömiin korjauksiin kulttuuriarvoja kunnioittavalla tavalla."
Aakkula huomauttaa, ettei säätiö sitoudu myymään taloa korkeimman tarjouksen perusteella.
Uusiksi omistajiksi sopisivat hänen mielestään paikalliset kulttuuriorganisaatiot tai -henkilöt, mutta talon muuttaminen tavalliseksi, perinteiseksi kodiksi on myös mahdollista.
Taloon liittyy runsaasti talonpoikaisirtaimistoa, jonka kohtalo on vielä epäselvä. "Mieluiten irtaimisto siirretään uudelle omistajalle talon mukana, mutta jos se ei ole järkevää, sille pyritään löytämään uusi sijoituspaikka ensisijaisesti lähialueelta."