Jos pelkäät ju­han­nus­hyt­ty­siä, tii­rai­le tai­vaal­le

Hyttysenpuremien täplittämää juhannusta pelkäävän kannattaa tiirailla taivaalle. Pilvissä nimittäin piilee vastaus siihen, kuinka sankan hyttysparven keskellä mökkijuhannus kuluu.

Inisevät verenimijät ovat jälleen keskuudessamme.
Inisevät verenimijät ovat jälleen keskuudessamme.
Kuva: Kaleva

Hyttysenpuremien täplittämää juhannusta pelkäävän kannattaa tiirailla taivaalle. Pilvissä nimittäin piilee vastaus siihen, kuinka sankan hyttysparven keskellä mökkijuhannus kuluu.

--?Jos kahden viikon sisällä tulee kunnon sateita, voi olla takuuvarma, että hyttysiä on paljon, kertoi itikka-asiantuntija, Oulun yliopiston eläinmuseon dosentti Juhani Itämies viikko sitten.

Eläkeläisenä Itämies kurkistelee toukkien toivossa lätäköihin enää lukkarinrakkaudesta. Alkukesällä ojissa olikin paljon kuhinaa: Lumisen talven jättämissä lätäköissä oli hyttystentoukkien hyvä olla.

Huhut toukokuun imijöiden valtavasta koosta eivät ole aivan perättömiä. Alkukesästä on usein liikkeellä aikuisina talvehtineita kirsihyttysiä, jotka ovat isoja -- mutta toivottoman arkoja.

--?Ne pyörivät ja pyörivät ympärillä, istuvat polvelle, mutta pistävät vasta sitten, kun niiden antaa olla hetken ihan hissukseen. Näihin aikoihin kuoriutuu pieni, mutta hieman pippurisempi verenimijöiden sukupolvi. Ne odottelevat meitä ja juhannusvieraitamme rajaojassa, ihan siinä saunamökin vieressä.

Ilmoita asiavirheestä