Oulussa muistetaan yhä "kristalliyö" ja heinoslaisuutta vastaan suuntautuneet mellakat. Miten poliisi on varustautunut uuden kansannousun varalta?
Historian saatossa oululaisten sappi ei ole päässyt kiehahtamaan yli kuin muutaman kerran. "Voi olla, että 1600- ja 1700-luvuilla tapahtui liikehdintää esimerkiksi noitakäräjäoikeudenkäyntien aikana, mutta asiakirjoja ei ole säilynyt jälkipolville", filosofian maisteri ja Oulun historian tunteva Markus H. Korhonen tuumii.
Hän kuitenkin tietää, että vuosi 1905 oli poikkeuksellisen vauhdikas mellakkavuosi Oulussa. "Tammikuun lopussa Nokkalankankaalla järjestettiin suuri joukkokokous, jossa vaadittiin Oulussa olevia santarmeja poistumaan", Korhonen kertoo.
Paikalle kutsuttiin venäläisiä santarmeja väkijoukkoa hillitsemään, mutta nämä pakenivat kivisateessa. Heinäkuun lopussa 1905 noin 700 ihmistä kokoontui Läänihallituksen edustalle vaatimaan kuvernööri Savanderin eroa. Marraskuun alussa alikapteeni Demidoffin kaupungin varoilla hankkima valkoinen ratsu kuohutti mieliä.
"Demidoffia uhkailtiin väkivallalla ja hän joutui pakenemaan kotiinsa", Korhonen kertoo. Alikapteeni Demidoff poistui Oulusta, ja tilanne laukesi myös vuoden 1905 suurlakkoon ja keisari Nikolai II:n vapausmanifestiin.
Sitten saatiinkin elää pitkä tovi rauhallista aikaa. Mielenosoituksia pidettiin, mutta ne pysyivät säyseinä. Esimerkiksi vuosina 1917, 1918, 1939--1945 ja niin kutsuttuina vaaran vuosina eivät tunteet päässeet kiehumaan kertaakaan niin, että uutiskynnys olisi ylittynyt.
"Pieniä muutaman hengen kahakoita oli, mutta isot joukkomielenosoitukset ovat pois historian kirjan lehdiltä", Korhonen kertoo.
Kun rock´n´roll rantautui Suomeen 50-luvun puolessa välissä, kaadeltiin Turussa ja Helsingissä autoja ja tanssittiin kaduilla Rock Around the Clock -elokuvan villitseminä. Ouluunkin elokuva saapui, mutta sitä katseltiin kiltisti erityisemmin innostumatta.
Mellakointia jouduttiin odottamaan kuumaan hippikesään 1967, kun heinoslaisuuden aiheuttama tunnekuohu sai nuoret lähtemään kaduille. Osa hulinoitsijoista oli mukana siksi, että Oulussa ei ollut tuolloin muutakaan tekemistä. Tuolloin nuoria kerääntyi kadulle hajottamaan ikkunoita, heittelemään mätiä kananmunia ja paukkupommeja.
Vuoden 1989 alussa 50 nuoren joukko vapautti poliisipartion pidättämän nuoren miehen kaksi kertaa saman illan aikana. Samalla se esti paikalle hälytettyjen lisävoiminen työtä. Nujakan yhteydessä särkyi näyteikkunoita ja tavaroita varastettiin. Ketään ei pidätetty.
Elokuussa 1990 tapahtui Oulussa hulina, joka järisytti koko Suomen poliisikuntaa. Niin kutsuttuna kristalliyönä ottivat oululaiset nuoret poliisin kanssa yhteen niin, että näyteikkunoita rytisi ja putkat täyttyivät uusista asiakkaista. Mellastukseen arveltiin osallistuneen noin tuhat nuorta. Hulinaa kuvaamassa ollut Matti Pietola kertoo: "Jossakin Oulun läheisyydessä oli ollut kioskimurto. Tästä syystä siviilipukuiset poliisit pidättivät Yliopiston apteekin edestä muutamia nuoria, joilla ei ollut osaa eikä arpaa koko asiaan." Siviilipukuiset poliisit eivät esittäneet virkamerkkejään, vaan veivät nuoret pitemmittä puheitta autoon.
Syntyi rytäkkä, jonka tuoksinassa pidätetyt nuoret onnistuttiin vapauttamaan. Lisää nuorisoa saapui paikalle, ja lopulta hulina levisi Isokadulta Kirkkokadulle. Poliisi eristi alueet.
Tilanne meni jopa niin pahaksi, että armeijakin oli hetken hälytystilassa. Nuoret särkivät näyteikkunoita ja varastivat tavaraa Anttilan tavaratalosta. Veri virtasi, ja näyteikkunoita tuhoutui nelisenkymmentä. Vahingot nousivat satoihin tuhansiin markkoihin, ja poliisi pidätti yli 40 nuorta.
"Lopulta nuoriso alkoi väsyä aamuyön tunteina. Porukka alkoi hiippailla pikku hiljaa kotiin", Pietola muistelee. Kristalliyön loppunäytöksenä Oulun raastuvanoikeus määräsi valokuvaaja Pietolaa luovuttamaan mellakasta ottamansa negatiivit tutkintaa varten. Pietola ja Kaleva kieltäytyivät vedoten lähdesuojaan. Negatiiveja piiloteltiin kesämökeissä ja jopa Saksassa. Lopulta keskusrikospoliisin päällikkö Rauno Ranta yhtyi lehdistön mielipiteeseen.
"Kristalliyö vaikutti osaltaan valtakunnallisesti poliisin mellakkavalmiuksiin", komisario Markus Kiiskinen Oulun poliisilaitokselta kertoo. Tuon elokuun yön tapahtumien myötä poliisin valmiuksia ja joukkojenhallintaa ryhdyttiin kehittämään. Koska Suomessa ei juuri ollut kokemuksia nuorisomellakoista, otettiin mallia ulkomailta. "Suomessa otteet eivät ole niin kovat kuin muualla. Perusteet toiminnalle löytyvät laeista. Periaate on kuitenkin sama, eli joukkojenhallinta", Kiiskinen huomauttaa.
Mellakoijia vastaan suunnattua erikoisjoukkoa poliisilla ei ole, vaan hulinoita taltutetaan aivan tavallisien poliisien voimin. Joukkojenhallinta kuuluu nykyisin poliisin jatkokoulutukseen, ja jo peruskoulutuksessa asiaan annetaan perusteet. Suurimmissa kaupungeissa poliisin vahvuudesta löytyy henkilöitä, jotka ovat koulutukseltaan erikoistuneita joukkojenhallintaan. "Näitä voidaan siirtää tarvittaessa muihin kaupunkeihin, jos on olemassa riski voimakkaisiin mielenilmauksiin. Oulusta on lähetetty vahvistuksia esimerkiksi itsenäisyyspäivän tapahtumiin Helsinkiin", Kiiskinen kertoo.
Vaikka Oulussa on eletty rauhan aikaa 15 vuotta, on poliisi kuitenkin varautunut pahimman varalle. "Meillä on ympärivuorokautisesti sensorit pystyssä kaupungin tapahtumista. Keskustelemme poliisilaitoksella havinnoistamme. Jos joku isompi hässäkkä sattuu, niin tietysti toimimme", Kiiskinen toteaa. Kaiken varalta poliisilla on varastossa mellakointitilanteita varten suunniteltu joukkojenhallintasuojavarustus. Sitä on Oulussa Kiiskisen mukaan riittävästi.
Suojavarustukseen kuuluu poliisin perusvarustuksen lisäksi kypärä, kilpi, suojanaamari, muutamia suojia ylä- ja alavartaloon sekä varustevyö. Jälkimmäisessä on patukka ja OC-sumute, eli paprikasumute. Varustuksessa on huomioitu mahdolliset aseenriistoyritykset joukkotilanteissa. "Kristalliyön aikoihin nuorison asiat olivat aivan erilaisia, ja tuon yön tapahtumiin oli varmaan useita syitä. Nuorison vapaa-ajanviettomahdollisuudet olivat heikolla tolalla, ja ilmassa saattoi olla pientä kapinahenkeä", Kiiskinen tuumii.
Hänen mielestään nuorison käyttäytyminen on selvästi parantunut viime vuosina. Qstockistakin selvittiin hienosti, ilman suurempia kahakoita. Viidentoista vuoden takaisten tapahtumien Kiiskinen ei usko uusiutuvan. Qstockista selvittiin hienosti, ilman suurempia kahakoita.
