"Tietä käyden tien on vanki / vapaa on vain umpihanki", runoili Aaro Hellaakoski kokoelmassaan Huojuvat keulat. Näiden kuolemattomien säkeiden julkaisusta on 60 vuotta. Juhlan kunniaksi Peto testasi umpihangen vapausasteen eri välineillä.
Aluksi lumikengät. Vanhoissa Aku Ankoissa lumikengät näyttivät jalkoihin kiinnitetyiltä tennismailoilta. Nykytodellisuudessa niitä voisi luulla pikemminkin mattopiiskoiksi; kantavana elementtinä on kevyt muovikehikko.
Valitettavasti keksintö ei toimi yhtä hyvin kuin Akulla -- ei ainakaan jos alla on kymmeniä senttejä hienojakoista puuterilunta. Kevyestä käyskentelystä hangella ei ole tietoakaan, kun jalka solahtaa pohjetta myöten uppeluksiin.
Seuraavaa askelta aloitettaessa lumikenkä luulee olevansa lapio ja pyrkii kauhomaan päälleen valuneen lumen mukaansa. Jalan nostaminen vaikeutuu, vaikka puuterilumi juoksee muovikehikon aukkojen läpi kuin hiekka tiimalasissa. Toisaalta aukkoja on liikaa, sillä tällaisenaan lumikenkä kantaa vain kantohangella. Tennismailoilla saisi saman tuloksen. Seuraavaksi täytyykin kokeilla, miten tarpominen sujuu ilman mattopiiskoja.
Tavallinen talvisaapas uppoaa hankeen parikymmentä senttiä syvemmälle kuin lumikenkä, mutta koska lapioefekti puuttuu, tuntuu meno aluksi kevyemmältä.
Syvemmälle kahlatessa tilanne kääntyy lumikenkien eduksi. Kun saapasjalka humpsahtaa reittä myöten nietokseen, vilauttaa epätoivo kylmiä kasvojaan. Korvessa kuolema korjaisi potin ennen verottajaa. Selviytymiseen tarvitaan oikeita metsäsuksia.
Järvisen metsäsukset ovat noin kaksi ja puoli metriä pitkät ja toistakymmentä senttiä leveät. Ne painavat ainakin kymmenen kiloa. Kantasiteiden kiinnitys on yhtä helvettiä. Niiden suunnittelija on päässyt toteuttamaan unelmansa, palikkatestin. Vaijeriosan koukkujen pujottaminen kiinnitystappeihin on arvoitus, jonka ratkaisu vie kahdelta normaaliälyiseltä (?) mieheltä varttitunnin.
Siteen kiristäminen tapahtuu ergonomisesti tuhoisassa asennossa käsi selän takana. Suonenvedon välttämiseksi toimenpide kannattaa delegoida vieruskaverille.
Hangessa metsäsuksi osoittaa ylivoimaisuutensa. Nyt voidaan jo puhua kantokyvystä, joskaan ei varsinaisesta hiihtämisestä. Tässä tapauksessa raahustaja tai laahustaja ei kuitenkaan tunne olevansa Samuel Beckettin näytelmässä, sillä homma etenee, vaikkakin hitaasti.
Kääntyminen on suksien painosta johtuen hankalaa. Lisäksi sukset pakkaavat muljahtelemaan puolelta toiselle, mutta lieneekö syy löysissä nilkoissa tai liian isoissa saappaissa.
Sunnuntaihiihtäjän lasikuituläystäkkeet ovat umpihangessa toivottomat. Nietos ahmaisee ne valkoiseen kitaansa, eikä hiihtäjä edes huomaa, että hänellä on sukset jalassa.
Jo loivassa ylärinteessä asia palautuu inhottavasti mieleen, kun sukset painuvat lipsumisen seurauksena syvemmälle kinokseen. Tämä on pahempaa kuin ummessa kävely -- yhtä upottavaa, mutta raskaampaa. Eikä olo ole lainkaan vapaa.
Umpihankihiihdon IX MM-kisat ja lumikenkävaelluksen VI SM-kisat Pudasjärven Iso-Syötteellä 10.--12.2. Umpihankifutiksen MM Ukkohallan lomakeskuksessa 10.--11.2.