Suomulle suunniteltu lentomäki on saanut Lapissa ja vähän muuallakin yllättävän ristiriitaisen vastaanoton. Viime päivien julkisessa keskustelussa on lentomäkihankkeen puolesta ja vastaan taitettu peistä harva se päivä. Rovaniemen ja Kuusamon kaupungitkin ovat siirtäneet vastaustaan osallistumisestaan lentomäkiyhtiöön.
Tammikuun lopulle siirretyissä jatkoneuvotteluissa halutaan tarkempaa selvyyttä opetusministeriön rahoitusmahdollisuudesta mutta myös siitä, mitä tarkoittaa esitetty yhteistyö mäkiurheilussa Rukan, Ounasvaaran ja Suomun välillä. Lisäselvitykset ovat paikallaan, maksaisivathan Rovaniemi ja Kuusamo puolen miljoonan euron omarahoitusosuuden yhdessä Kemijärven kanssa.
Rovaniemen päätöstä osallistumisesta vaikeuttaa sekin, että sillä on oma Ounasvaaran kehittämishankkeensa.
Kansallisena hankkeena toteutettava kymmenen miljoonan euron lentomäki on suuri investointi. Siksi sen rakentamista ja siihen osallistumista on syytä arvioida perusteellisesti. Kun valtiolta edellytetään seitsemän miljoonan euron rahoitusta, sillä on aihetta vaatia tarkkoja selvityksiä hankkeen merkityksestä liikunnalle, huippu-urheilulle ja matkailulle.
Koska esitys lentomäen rakentamisesta on heti alkuvaiheessa saanut eri ministereiltä nihkeän vastaanoton, voi kysyä, ovatko lentomäen vaikutuksista tehnyt selvitykset olleet uskottavia ja jos ovat, eikö niistä ole päättäviä tahoja informoitu riittävästi. Informaatiokatkoksesta kertonee se, että lentomäki sisältyi kuitenkin ministeriön asettaman Itä-Lapin kehittämistyöryhmän raporttiin ja siinä sillä uskottiin olevan etenemisen mahdollisuuksia.
Mitä lentomäen rakentaminen voisi Suomun alueelle merkitä? Sen Itä-Lappiin tuomasta julkisuusarvosta saatiin esimakua jo siinä vaiheessa, kun Itä-Lapin kehittämistyöryhmä luovutti raporttinsa pääministerille lokakuussa. Vaikka raportissa oli työllisyyteen tähtääviä pitkävaikutteisia toimia, lentomäki ylitti arkipäiväisemmät asiat melkein mediassa kuin mediassa.
Jo tämän perusteella voi arvailla, millaiseen julkisuuteen Itä-Lappi lentomäkineen yltäisi kansainvälisestikin sitten kun lentomäki rakennettaisiin. Suuret urheilukilpailuthan ovat isoja matkailutapahtumia ja välineitä paikkakunnan tunnettuuden lisäämiseksi. Siksi matkailuväen epäröinti ja asian väistäminen hiljaisuudella tuntuukin oudolta.
Jos Itä-Lappi saa kansainvälisesti myönteistä julkisuutta myös urheilupiirien ulkopuolella, luulisi sen olevan itsestään selvä hyöty myös Lapin ja Kuusamon matkailulle. Matkailuväen varovaisen suhtautumisen taustalla on ilmeisesti pelko, että rahat lentomäkeen olisivat poissa matkailun rahoituksesta.
Jos arvioidaan, että Suomeen on järkevää ja kannattavaa rakentaa lentomäki, niin Suomen Hiihtoliiton pyrkimys rakentaa se edullisimmalle ja luontaisesti sopivimmalle paikalle, Suomulle, on syytä ottaa Lapissa vakavasti. Rukan, Ounasvaaran ja Suomun muodostamalle alueelle saataisiin kaikki hiihdon MM- ja olympiatason pohjoismaisten lajien suorituspaikat käsittävä kokonaisuus.
Muovitettu lentomäki mahdollistaisi kilpailut myös lumettomana aikana alueella, johon on keskieurooppalaistenkin lentäen helppo tulla.
Lappilaisten eripura lentomäestä on nyt pahasta. Kriittinen arviointi näin isosta hankkeesta on paikallaan, mutta yhteinen tahto on myös löydettävä. Muutoin käy niin, että virta vie muualle.