"Jos kuolet, haluan täyttää tyy­ny­lii­na­ni hiuk­sil­la­si" – Oulun tai­de­mu­seon uusi näyt­te­ly su­kel­taa hiusten maail­maan

Oulun taidemuseon näyttelysaliin tuodussa akvaariossa käy verkkainen huljunta, jonka rauhoittava vaikutus on jokaiselle akvaariota joskus tuijotelleelle tuttua.

Hiukset ovat Oulun taidemuseon näyttelyssä esillä monin eri tavoin: osassa ne ovat suoraan teoksen aiheena ja osassa yhteys on viitteellisempi. Jesus Artor Inkerön teokset ovat sarjasta 9 kg, 84 g (2012–2015). Tiina Vehkaperä keräsi kymmenen vuoden ajan hiuksia ihmiseltä, jonka kanssa oli rakkaussuhteessa. Lopulta niistä syntyi teos Rakkaus (2017). Essi Korvan teos Rämeikkö (2010). Amanuenssi Elina Vieru kokosi näyttelyn, jossa on esillä muun muassa Päivi Pussilan maalaus Äidistä (2017).
Hiukset ovat Oulun taidemuseon näyttelyssä esillä monin eri tavoin: osassa ne ovat suoraan teoksen aiheena ja osassa yhteys on viitteellisempi. Jesus Artor Inkerön teokset ovat sarjasta 9 kg, 84 g (2012–2015).
Hiukset ovat Oulun taidemuseon näyttelyssä esillä monin eri tavoin: osassa ne ovat suoraan teoksen aiheena ja osassa yhteys on viitteellisempi. Jesus Artor Inkerön teokset ovat sarjasta 9 kg, 84 g (2012–2015).
Kuva: Pekka Peura

Oulun taidemuseon näyttelysaliin tuodussa akvaariossa käy verkkainen huljunta, jonka rauhoittava vaikutus on jokaiselle akvaariota joskus tuijotelleelle tuttua. Kauempaa katsoen siellä näyttää heiluvan hentoja heiniä, mutta lähempää ne huomaa hiuksiksi.

Viereisessä salissa vaaleat suortuvat hipovat vierestä kulkevaa näyttelyvierasta kattokruunuina.

Hiuksista on moneksi. Sen on todennut myös taidemuseossa tänään lauantaina avautuvan Kasvu ja lähtö – hiukset nykytaiteessa -näyttelyn kuraattori, amanuenssi Elina Vieru. "Kill your darlings", hän joutui näyttelyä kootessaan ajattelemaan, sillä teemalla olisi täyttänyt koko museonkin.

Amanuenssi Elina Vieru kokosi näyttelyn, jossa on esillä muun muassa Päivi Pussilan maalaus Äidistä (2017).
Amanuenssi Elina Vieru kokosi näyttelyn, jossa on esillä muun muassa Päivi Pussilan maalaus Äidistä (2017).
Kuva: Pekka Peura

– Ensimmäiseksi hiuksista tulee mieleen ulkonäköön liittyviä arkisia ja pinnallisia juttuja. Kun tutkii lähemmin, huomaa, että hiukset ovat olleet taiteilijoille hyvin monipuolinen aihe, siinä on potentiaalia ja merkitysrikkautta.

Vieru sai idean hiusaiheiseen näyttelyyn vuosia sitten postikortista, johon oli kuvattu Aune Mikkosen grafiikan vedos Palmikko vuodelta 1977. Se on näyttelyn vanhin teos. Enemmistö töistä on tältä vuosituhannelta.

Alun perin Vierun ajatuksena oli koota näyttely 1800- ja 1900-lukujen teoksista, mutta lopulta nykytaide motivoi häntä enemmän. Historiallinenkin ulottuvuus näyttelystä löytyy, sillä mukaan on valikoitu hiuksiin liittyvää esineistöä kuten hiuskoruja ja kampausvaatteita Pohjois- Pohjanmaan museon kokoelmista.

– Pitkän perinteen ja nykytaiteen välille syntyi mielestäni kiva dialogi, Vieru sanoo.

Näyttelyssä on töitä 34 taiteilijalta. Osassa hiukset ovat läsnä materiaalina, osassa ne ovat suoraan teoksen aiheena ja osassa yhteys on viitteellisempi.

Vieru on jaotellut teokset teemoihin, jotka vaihtuvat astuttaessa salista toiseen. Palmikkohuoneesta löytyy esimerkiksi Päivi Pussilan maalaus Äidistä, johon on kuvattu hänen äitinsä letti.

Essi Korvan teos Rämeikkö (2010).
Essi Korvan teos Rämeikkö (2010).
Kuva: Pekka Peura

– Hiukset ovat kiinnostaneet minua aina, ja minulla ne liittyvät lapsuuteen, naiseuteen ja tyttöyteen. Kun olin lapsi, meillä oli mummon leikattu letti, jonka kautta muisteltiin häntä ja jolla vähän leikittiinkin. Kun äitini oli kuollut, halusin tällaisen teoksen hänestäkin, Pussila kertoo.

Niin sanotussa takkuhuoneessa hiuksiin liittyy outoutta ja surrealistista tunnelmaa. Hiuksiin liittyvien tuntemusten kirjo kun venyy ällötyksenkin puolelle.

– Meistä kaikista on vähän epämiellyttävää löytää hiuksia irrallaan jostain, esimerkiksi ruuasta, Vieru toteaa.

Tiina Vehkaperä keräsi kymmenen vuoden ajan hiuksia ihmiseltä, jonka kanssa oli rakkaussuhteessa. Lopulta niistä syntyi teos Rakkaus (2017).
Tiina Vehkaperä keräsi kymmenen vuoden ajan hiuksia ihmiseltä, jonka kanssa oli rakkaussuhteessa. Lopulta niistä syntyi teos Rakkaus (2017).
Kuva: Pekka Peura

Loppupuolella näyttelyä vastaan tulee vitriini, jossa silkkisen tyynyliinan täytteenä on tummanruskeita kiehkuroita. Tiina Vehkaperän Rakkaus koostuu hiuksista, joita hän keräsi yli kymmenen vuoden ajan hiustenleikkuun yhteydessä ihmiseltä, jonka kanssa oli rakkaussuhteessa.

– Rakastin häntä niin paljon, että sanoin, että jos kuolet, haluan täyttää tyynyliinani hiuksillasi, jotta voin aina nukkua kanssasi. Kuten taiteilijoille usein käy, se muuttui lopulta teokseksi.

Kasvu ja lähtö – hiukset nykytaiteessa -näyttely on avoinna 15.9. asti.