Mitä tapahtuu, kun Vichy-linjaa suosiva pääministeri rupeaa hallituksensa kanssa alentamaan viinan hintaa? Puistoista tulee ensimmäisen maailmansodan aikaisten taistelukenttien näköisiä, silkkaa Gallipolia siis.
Napatkaa tästä kuva: sumu on hälvenemässä, kaukaa kantautuu vaimea moottorin ääni, lintu ei vielä uskalla laulaa. Kaikkialla makaa mutaisia kaatuneita. Osalla kasvot ovat kohti nurmea, osalla päin taivasta.
Monella makaajalla keinokuitupaidan napituksen on repinyt hajalle povitaskuun piilotetut eurokossut.
Ne ovat osoittautuneet liian raskaiksi kantaa rajuissa rintamaolosuhteissa.
Poliisi käy nostelemassa sammuneita kyytiin, kunnes mustamaijan jousitus menee pohjaan.
Puisto-osasto saapuu siivoamaan kasapanoksen jäljet kyseiseltä lohkolta. Miehenpainaumat on harattava kukkapenkistä. Paikalle pitää istuttaa uusi tulppaanimeri.
Sanomalehdissä, radiossa ja televisiossa työllistää veres jutunaihe. Otsikko laaditaan, että alaikäinen humalainen ajokortiton ajoi 200 kilometriä tunnissa varastetulla autolla. Betoniseinä ei antanut periksi.
Raittiin ei pitäisi koskaan ryhtyä päättämään viinasta. Seurauksena on väärää politiikkaa.
Eihän rapajuoppoakaan päästetä ratkaisemaan raittiusyhdistyksen varainjakoa tai laatimaan heille johtamisstrategiaa.
Tämän pitäisi olla päivänselvää. Ei ole.
Pääministeri Matti Vanhanen lie järkeillyt selvässä päässään, että pahanmakuisten viinojen hintaa kannattaa alentaa mietoja enemmän. Kamalia väkeviä tököttejä kun ei kukaan pysty kumminkaan juomaan.
Hänen avustajansa on saattanut kahvipöydässä vielä valistaa, että kun kirkasta juo suullisenkaan, niin kohta irvistyttää ja puistattaa niin penteleesti. Niin pistävä bouquet niissä on.
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi