Sitran yliasiamies Esko Aho esitti Kauppalehden haastattelussa bonusjärjestelmää ja alhaisempia sairaanhoitokuluja kuntoaan hoitaville kuin epäterveellisesti eläville ihmisille. Ahon radikaali ja ihmisiä jyrkästi erotteleva esitys ammuttiin mahdottomana ja perusoikeuksien vastaisena heti alas. Samalla hänestä tehtiin jopa terveysterroristi, jolla uhkaamalla lapset pakotetaan syömään aamupuuronsa kiltisti. Ahon esityksen suurimmat paheksujat näkivät Ahon kurkistavan ihmisten yksityiselämään ja kyselivät, keitä seuraavaksi vaaditaan vietäväksi saunan taakse.
On vaikea uskoa, että Aho olisi kirjaimellisesti tarkoittanut sitä, mitä hän sanoi. Sairastuneiden ihmisten tulee saada hoitoa perusoikeuksienkin mukaisesti. Sitä paitsi missä tai kuka määrittäisi, mitkä ovat yksiselitteisesti terveelliset elämäntavat ja kuka määrittäisi sen mukaan potilaiden maksuluokat? Tuskin kaikki kuntoilijatkaan ja niinsanotusti terveellisesti elävät selviäisivät sairaalasta alennus-tai vapaalipulla, jos maksuluokkiin mentäisiin. Miten kävisi sitten huippu-urheilijan, joka tarvitsee kirurgin veistä usein rikkoessaan itseään kilpailussa ja kuntoa edistävässä harjoittelussa?
Ahon esityksen taustalla on selvästi huoli siitä, miten rahat saadaan tulevaisuudessa riittämään sairastuvien hoitamiseen. Terveydenhuollon kustannuksethan paisuvat kiihtyvällä vauhdilla jo yksistään vanhusväestön määrän kasvaessa. Lisäksi ylipainoiset suomalaiset liikkuvat liian vähän ja sairastuvat aikuisiän diabetekseen, jonka tiedetään olevan lihaville entistä suurempi uhka. Alkoholin kulutus on edelleen suurta ja tupakoinnin vähenemisestäkään ei ole kovin vakuuttavia tilastoja.
Kun tilanne on tällainen, on aivan oikein, että sairauksia ehkäisevistä elämäntavoista puhutaan ja ihmisiä herätellään arvioimaan omaan kuntoaan ja sitä, mitä sen parantamiseksi itse kukin voisi kohdaltaan tehdä. Suomessa on kuitenkin vallalla terveysasioissa kummallinen häveliäisyys. Se tappaa aiheellisen ja välttämättömän keskustelun siitä, mihin olemme terveysasioissa kansakuntana menossa. Jos Ahon bonusjärjestelmäesitys toimii hyödyllisen keskustelun käynnistäjänä tässä merkityksessä, niin ei voi muuta sanoa kuin, että antaa palaa vain.
On hämmästyttävää, että vaikka esimerkiksi alkoholi on monen suomalaisen työikäisen ongelma, työterveyshuolto on vasta heräämässä siihen. Lääkärit kertovat julkisesti, että nyt ollaan siirtymässä aikaan, jossa potilaalta kysellään hienovaraisesti hänen alkoholinkäyttöään. Tällainen on näin suuren ongelman kohdalla uskomatonta. Ovathan lääkärit kyselleet potilailta vielä intiimimpiäkin asioita jo pitkään. Mikseivät he saisi kysyä myös heidän alkoholinkäytöstään, jos epäilevät sen olevan potilaalle työkykyä haittaavan ja pahenevan ongelman.
Ihmiset voivat ottaa itse vastuutaan terveydestään monellakin tavalla ilman bonusjärjestelmiäkin ja elämällä kohtuudella. Jos esimerkiksi pariinkin kertaan ohitusleikkaukseen joutunut jatkaa runsasta tupakointiaan tai rasvan syöntiään lääkärin ohjeista huolimatta, voi kysyä onko tämä vastuun ottamista terveydestään. Sama pätee monen muunkin haitalliseksi tiedetyn elämäntavan kohdalla.
Kun ympäristö tuottaa koko ajan eväitä makeaan ja helppoon elämään, terveyttä edistäviä ja sairauksia ennaltaehkäiseviä ryhtiliikkeitä tarvittaisiin nyt laajasti yhteiskunnassa lapsista vanhuksiin asti. Muuten saattaa käydä niin, että kun sairauden hoitoon tarvittavat rahat vähenevät, Ahon esittämä bonusjärjestelmä ja maksuluokat tulevat käytännöksi ihan oikeasti asti.