Ensi vuonna Nokian pääjohtajan paikalta luopuva Jorma Ollila ei ole ollut erittäin kiinnostava persoona vain sen takia, mitä Nokiassa on tapahtunut hänen pitkällä johtajakaudellaan. Nokiastahan on tullut tänä aikana yksi maailman merkittävimpiä yrityksiä. Ollila on myös paneutunut yritysjohtajaksi poikkeuksellisen syvällisesti yhteiskunnallisiin asioihin ja ottanut niihin kantaa aktiivisesti eri rooleissa, muun muassa Martti Ahtisaaren työllisyystyöryhmän jäsenenä, erilaisissa luottamustehtävissä ja keskustelukerhoissa sekä Nokian pääjohtajana. Hän myös seuraa hyvin tarkkaan tiedotusvälineiden toimintaa.
Tämän on luultu johtuvan siitä, että Ollilalla on poliittisen toimijan tausta opiskelija- ja nuoruusvuosiltaan. Hän lukeutui aikoinaan keskustaan. Yhteiskunnallisten asioiden harrastaminen on jäänyt hänellä ikään kuin veriin, on ajateltu.
Sauli Niinistön maanantaina julkaiseman muistelmateoksen ilmestymisen jälkeen Ollilan kiinnostusta yhteiskunnallisia asioita kohtaan on kuitenkin syytä arvioida hieman eri valossa. Ollilan aktiivisuus taitaakin johtua siitä, että hän tuntee yhä melkoista lukkarinrakkautta poliittista toimintaa kohtaan ja voisi ehkä olla itsekin poliittinen toimija, kunhan se vain tapahtuisi riittävän korkealla tasolla.
Niinistö kertoo nimittäin kirjassaan Viiden vuoden yksinäisyys, että Ollila harkitsi kesän 1999 yli vakavasti hänen tarjoustaan ryhtyä porvarikentän yhteiseksi presidenttiehdokkaaksi. Kokoomuksen puheenjohtajana tuolloin toiminut Niinistö esitti tarjouksensa Ollilalle tilanteessa, jossa kokoomus poti akuuttia ehdokaspulaa. Kaikki mahdolliset ehdokasnimet olivat kieltäytyneet yksi toisensa jälkeen, eikä Niinistö itse halunnut lähteä leikkiin mukaan.
Ollila antoi Niinistölle lopulta rukkaset, mutta tunnusti kirjan mukaan samalla harkinneensa ehdotusta vakavasti. Tieto on yllättävä, koska Nokian on luultu tarjoavan Ollilalle riittävästi haasteita. Niin paljon, että hänen olisi odottanut torjuvan ajatuksen ehdokkuudesta siltä istumalta.
Nokia voitti lopulta presidentin viran Ollilan arvostuksissa, eikä häntä ole saatu ehdolle myöskään ensi vuoden presidentinvaaleihin, mutta arvoitukseksi jää, mistä syystä. Johtuiko se puhtaasta arvopunninnasta vai siitä, ettei hän nähnyt riittävästi mahdollisuuksia tulla valituksi suorassa kansanvaalissa. Ollilan nimi oli ja on esiintynyt joissakin gallupeissa, mutta hän ei ole pärjännyt niissä kovin hyvin. Ehkä Ollila vastaa itse tähän kysymykseen aikanaan, kuten myös siihen, mitä tapahtuu kuuden vuoden kuluttua.
paakirjoitus@kaleva.fi