Meri-Oulu-festivaalin vierailuesitys. Helsingin Komediateatteri Arenan Molli-Jori-revyy Toppilansalmen mölijällä 17.8. Käsikirjoitus ja ohjaus Ismo Sajakorpi, musiikin johto ja sovitukset Antti Hyvärinen. Rooleissa Esa Nummela, Pauliina Hukkanen, Ismo Sajakorpi, Sami Kojonen, Ismo Apell Marika Tuhkala, Matti Laitinen, Jenni Rautawaara ja Teemu Nyberg.
Georg Malmstenin värikäs elämä ja hyväntuulinen musiikki on mitä mainioin lähtökohta revyyn aiheeksi, varsinkin kun hänen syntymästään on kulunut sata vuotta. Komediateatteri Arenan Molli-Jori-revyyn parissa ei jäänyt miettimään, mikä osa näyttämön tapahtumista oli todenperäisiä ja mikä ohjaaja-käsikirjoittaja Ismo Sajakorven mielikuvituksen tuotetta.
Juuriltaan venäläis-suomenruotsalainen Malmsten aloitti uransa laivaston soittokunnassa, opiskeli Aino Acktén oopperaluokalla, mutta jätti oopperan kun hänen iskelmälevynsä saivat kansan haltioihinsa. Kuten yksi revyyn roolihahmoista kiteyttää, Molli-Jori täytti kupletin ja operetin välille jääneen schlagerin mentävän aukon.
Heili Karjalasta, Aallokko kutsuu, Stadin kundi, Kaunis valhe, Sinitakkien marssi ja Leila - siinä muutamia "viihdemusiikin Sibeliuksen" kynästä lähteneitä ikivihreitä. Nämä ja paljon muuta kuultiin revyyssä, jolla Komediateatteri Arena piipahti viihdyttämässä oululaisia kahdella esityksellä.
Revyy seurasi Jorin elämää hänen musiikkinsa välityksellä, kuinkas muutenkaan. Osa kappaleista oli mukana alkuperäisin tekstein. Osaan Ismo Sajakorpi oli nikkaroinut uudistetut sanat, jotka veivät tarinaa eteenpäin taikka vain velmuilivat alkuperäisten kustannuksella. Hurjimmasta päästä oli Kohtalokas samba, jossa Kalle Tappinen oli vaihtunut ekstaasihöyryissään bailaavaan sinkkuun.
Nauruterapia-efekti tehostui, koska tarinassa oli myös traaginen juonteensa. Jorin suosiohan ei pysynyt aina huippulukemissa. Taiteilijan vaimon kokemukset kiteytyivät Hyljätty nukke -lastenlaulussa, jossa toki on onnellinen loppu.
Juonenkuljetus ja ajankuvan luonnostelu oli yhdistetty niin, että dramaturginen imu säilyi keskeytyksittä. Roolihahmot astuivat välillä muutaman askelen eteenpäin ja kommentoivat äsken nähtyä kuin ulkopuolisena. Taikka sitten he loivat pikakatsauksen ajan yhteiskunnallisiin oloihin.
Molli-Jorissa näyttelijöitä oli mukana vain kymmenen, mutta rooleja 44. Niinpä kukin näyttelijöistä sai sukellella roolista toiseen kameleontin ketteryydellä. Lupsakoitten tulkintojen taustalla on tietenkin se, että Molli-Jori on pyörinyt Helsingissä peräti viisikymmentä kertaa. Mutta eipä esiintymisessä ollut myöskään rutinoitunutta teennäisyyttä.
Kaikkein armottomin - tai armoitetuin - koomikko oli Ismo Apell. Hänen tulkintansa saivat yleisön nauramaan vedet silmissä, hyppäsipä hän viinatrokarin, Lapuan sinimustan tai hikeä tursuavan viihdemanagerin saappaisiin. Ehkäpä hersyvin hänen hahmoistaan oli alikersantti Rokka, johon Jori "leikisti" törmäsi rintamalla. Nauruhermot räjäytti myös Sami Kojosen falsetilla luikuttava Henry Theel.
Ainut hetki jolloin revittely löi yli, oli kun lavalla annettiin ymmärtää, että rokki on jyrännyt Malmstenin lastenlaulut alleen. Miksei yleisön olisi voinut antaa herkistellä lapsuudessa mieleen painuneen Nallenpoika sairastaa -laulun parissa, joka muuten on vieläkin lasten toivekonserttien kestosuosikkeja?
Kenenkään näyttelijän laulutaidoissa ei ollut valittamista. Upeimmat äänivarat oli jazz-laulajanakin esiintyneellä Marika Tuhkalalla, joka esitti vamppimaista elokuvatähteä Kersti Harjua. Komeasti hehkutti myös nimiroolin vanhempaa painosta esittänyt Sajakorpi. Joiltakin näyttelijöiltä Jorin musiikki sujui myös joraten Tiina Brännaren suunnittelemissa tanssikohtauksissa.
Esityksen pulssina toimi Antti Hyvärisen johtama viisihenkinen orkesteri. Hyvärisen tyylikkäitä sovituksia värittivät muun muassa viulu, trumpetti ja kontrabasso. Loppukohtauksen potpuri kohotti musiikillista jännitettä tehokkaasti.
Visuaalinen puoli oli esityksen heikoin lenkki, ellei nyt oteta lukuun kuulasta kesäiltaa Toppilansalmella. Lavastus kömpelöine taustamaalauksineen oli nuhjuinen jopa matkalaukkuteatterin mittapuulla. Puvustuksessa oli tyylikkäätkin hetkensä, mutta pinkin kukertava keinokuitu pisti silmään turhan usein. Maskeeraus tuntui päivänvalossa räikeältä.
Malmstenin lauluja kuunnellessa alkoi miettiä, mihin taiteellinen tinkimättömyys haihtuikaan Suomi-iskelmästä. Malmstenin kappaleita eivät rasita iskelmille tyypilliset, ennalta arvattavat sekvenssikulut. Melodiat ja sointupohja ovat monipuolisia ja ilmentävät oivaltavasti tekstin tunnelmaa. on Laaja ääniala ja suuret intervallihypyt vaativat taitoa laulajaltakin. Yleistunnelma on kuin wieniläisestä operetista.
Molli-Jorin kappaleet ovat melkein aina duurissa, mutta niihin sisältyy yleensä myös mollitaite. Siitäköhän Jori on saanut lempinimensä?