Oulu "Mie en teitä pölkää enkä pokkaile. Mie puhun ommaa kieltä, ja kun mie sitä puhun, miekii ossaan haukkua!" uhoaa 15-vuotias Tomas-poika tornionjokilaaksolaisen kirjailijan Bengt Pohjasen omaelämäkerrallisessa lyhytelokuvassa.
Vuonna 2003 valmistunut 17-minuuttinen lyhytelokuva Fylla moppe on suomennettu nimellä Täyttää mopoa.
Pohjanen puhui meän kielestä ja omasta identiteetistään maanantaina Oulun normaalikoulussa lukiolaisille ja yliopiston kirjallisuuden opiskelijoille suunnatussa tapahtumassa Kieli ja identiteetti. Illalla hän vieraili vielä Studiolla Nukussa.
"Isä oli jopparikuningas, eli minä olen joppariprinssi", Pohjanen kiteytti.
Pesunkestävä tornionjokilaaksolainen
"Esi-isäni tuli Birger-jaarlin mukana Tukholmasta, Ruottista Ruottiin puhumaan evankeliumia, niin että suomalaisilta veri tippu nenästä", Pohjanen kertoi meän kielellä.
Pohjanen halusi seminaarissa puhua omaa kieltään. Kyllä sitä suomalainenkin ymmärtää, mutta Pohjasen värikkäitä ilmaisuja ja elävää kieltä ole meän kieltä taitamattoman mahdoton vangita oikein kirjain kirjaimelta.
"Mehän olemme Tornionjokilaaksossa aina olleet, emmekä mistään tulleet. Jos hakee aitoa tornionjokilaaksolaista, se on tässä", sanoo Pohjanen osoittaen itseään."
Bengt kasvoi isoisän ateismin sekä mamman ja ämmin lestadiolaisuuden vaikutuksessa.
"Meän kieli oli syntymäkieleni. Ruotsin kieli tuli jo varhain. Isä sanoi, että jos nuo filmissä näkyvät tulli- ja poliisiherrat tulevat meille, sanot vaan että 'Jag vet inte'. Suomen suomi oli kanssa elävänä köökissä meillä. Kuulin sitä myös rukkuuksissa ja evakkoserkut olivat jättäneet meille suomenkielisiä kirjoja, esimerkiksi Satumaailman. Mun lapsuuven koissa oli kolme kieltä hyvin luonnollisesti. Ihmettelin vain, miten kirjassa oli Satu-maa-ilma eikä mailma."
Identiteettikysymys alkoi etunimestä
Pohjanen on humoristinen kertoja, mutta hänen jutuissaan on totuuden juuri. "Meillä päin on sattunut niin paljon villiä tarinaa, ettei mun tartte liioitella ollenkaan."
Niinpä Bengt nauratti opiskelijayleisöä esimerkiksi kertomuksella siitä, miten lapsi kastamisen jälkeen ristittiin, niin kuin Tornionjokilaaksossa oli tapana.
"Kun Etelä-Intiasta tamilialueelta Muonion alukseen tullut pappi kysyi äidiltä, mikä on pojan nimi, tämä vastasi, että 'Fröökynä sen kasti'. Niinpä pojasta tuli Frykysen Kasti. Sanomalehdessä julkaistussa kuolinilmoituksessa luki, että Frykysen Kastivaara kuoli Jeesuksen haavoin turvaten."
Bengt Pohjanen totesi, että identiteettikysymykset alkoivat Tornionjokilaaksossa heti etunimestä. Itse hän sanoo kuulleensa oman nimensä vasta koulussa. Siihen asti hän oli ollut Pänkti.
"Kaiversin puukolla penkin nurkkaan kirjaimet BP kun opettelin nimeä ja yliopettaja sai minut siitä kiinni. Meän kielessä kun ei ole beetä ja deetä. Sukunimen ruotsalaiset lausuvat Pojjaseksi."
Levisi lestadiolaisen
kulovalkean tavoin
Suomen kirjallisuuden professori Harri Mantila kertoi Pohjaselle tehneensä 20 vuotta sitten murrenauhoituksia meänkielisellä alueella. Ihmiset olivat alemmuudentuntoisia ja määrittelivät puhuvansa paskasuomea.
"Onhan se kamala ajatella, että se kieli, joka ihmisellä on suussa, on paskasuomea", Mantila totesi.
Pohjanen ei ole paskasuomesta kuullut mutta kruuvaengelskasta kyllä. Nimitys johtui Kiirunan kaivoksessa (kaivos = gruva) työskennelleiden puheista.
Pohjasen ensimmäinen kirja meän kielellä oli Lyykeri 1985. "Se levisi kuin lestadiolaisena kulovalkeana läpi meänkielisen alueen."
Ensimmäisen meänkielisen näytelmän Kuutot eli tarpeettomat ihmiset Pohjanen kirjoitti 1987.
"Sitä oli vaikea saada läpi, Tornedalsteater oli vasta syntymässä. Se oli niin kova paikka, että minut melkein hirtettiin. Eräskin Tukholmassa oleskellut paikkakuntalainen sanoi, että sie pillaat meiltä kaiken nyt. Hän sanoi olleensa niin korkealla, että hänet Stockholmissa otettiin taalainmaalaisena! Hiipimällä pääsin kokkouksesta ulos", väittää Pohjanen.
Kuuttojen saamaa yleisömäärää on kirjailijan mukaan vaikea ylittää, niin suosittu se oli.
"Suomalaiset kriitikot katsoivat yleisöä yhtä paljon kuin näytelmää."
Esitys vieraili myös Norjan kveenialueella. Pohjanen uskoo näytelmän vaikuttaneen kveenien henkiseen heräämiseen.
Joppausooppera kesäkuussa Pellossa
Pellossa saa kesäkuussa kantaesityksensä Bengt Pohjasen kirjoittama joppausooppera. Se kertoo joppauksesta eli salakuljetuksesta. Työnimenä on ollut Viehraatmiehet ja nailonivaimot. Oopperan on säveltänyt Kaj Chydenius, ja siinä laulavat muiden muassa Marko Puustinen ja Kai Hyttinen.