Runsaan sadan päivän hallitusvastuu on tehnyt perussuomalaisten ministereistä kireähermoisia mediasäikkyjä.
Harva neljästä ministeristä haluaa lausua mielipiteensä ikäviin asiakokonaisuuksiin, joita Suomessa nykyisin riittää. Julkisuuslinjana on no comment tai välitön ärsyyntyminen.
Puolustusministeri Jussi Niinistö uhkasi häippästä Ylen A-studiosta kesken lähetyksen maanantaina, kun toimittaja halusi tietää tarkemmin ministeriön kansliapäällikön nimityskiemurasta. Kysymykset eivät miellyttäneet ministeriä.
Kesän kuluessa kansa on saanut eteensä toisenlaisen Timo Soinin. Perussuomalaisten puheenjohtajan, ulkoministeri Soinin leppoisaa ravimiehen olemusta leimaa pinkeys. Sutkautukset ovat vaihtuneet tuskautuksiksi.
Uusi Soini ei kommentoi. Hän on joutunut letkautusten sijaan toistelemaan politiikassa kummallisen sisäsiittoista ajatusta, ettei aio keskustella asioista muiden ehdoilla.
Aivan kuin Soini voisi puhua vain itse tuottamistaan aiheista ja poistaa muun maailman ympäriltään. Aikamoinen temppu ulkoministeriltä.
Ei Soini ole tyhmä. Tuskin hän on unohtanut populismin alkeiskurssin opetuksen, että muiden esittämiä väitteitä tartutaan kraivelista ja väännetään kapakan lattiaan. Vetäytyminen on populistille tappio.
Soini takeltelee, koska hän on ahtaassa raossa. Puolue on saanut myllynkiviä kaulaansa.
Kreikka-vastuiden tuomitseminen oli toimiva vaalitäky. Suomen piikki on nyt kiinni -huudot upposivat äänestäjiin mutta vaimenivat, kun Soini joutui ministerinä syömään lupauksensa aamumurojen kera. Lounaaksi menee maahanmuutto.
Lisäturvapaikanhakijoiden vastustaminen näytti kevyesti noukittavalta irtopisteeltä vielä keväällä.
Perussuomalaiset saivat hallitusohjelmaan linjauksen, että maahanmuuton on oltava hallittavissa. Poliittinen hämäräkieli tarkoittaa, että Suomi osallistuu kansainväliseen taakanjakoon pitämällä kiintiöpakolaisten määrän ennallaan.
Nuiva rajaus oli voitto puolueen maahanmuuttovastaiselle siivelle. Tänne tulisi noin tuhat pakolaista, ja kaukana kavala maailma.
Syksyn saapuessa Euroopan pakolaiskatastrofi on pahentunut suuren mittaluokan hätätilaksi. Sitä ei enää voinut padota hallitusohjelman lauseenvastikkein.
Armoton tosielämä pudotti pohjan perussuomalaisten kirjauksilta. Sivistyneen kansakunnan on annettava apua ja helpotettava turvapaikanhakijoiden hätää.
Soini yritti vielä viime lauantaina liehitellä maahanmuuttovastaisia löytämällä porsaanreiän todellisuudesta. Soini esitti europarlamentaarikko Jussi Halla-ahoa (ps.) mukaillen, että Suomeen otetaan vain kristinuskoa tunnustavia pakolaisia.
Ihminen arvioitaisiin uskonnon perusteella, ei kohtaamansa vainon ja kärsimyksen.
Soini tuli muotoilleeksi jonkinlaisen jumaluusopillisen rasismin. Luulen että erehdyksessä, kovaksi käyneen paineen alla.
Paavillinen väliintulo muutti kannan parissa yössä. Paavi Franciscus vaati Vatikaanissa sunnuntaina kunnioitusta jokaiselle turvapaikkaa etsivälle ihmisille. Paavi huomautti, että pakolaisilta ovet sulkevan pitää pyytää Jumalalta anteeksiantoa.
Ja voi myös olla, ettei anna.
Tiistaina Soini toisti Halla-ahon sijaan paavia ja ilmoitti, että hengenhädässä oleville pitää myöntää turvapaikka uskonnosta välittämättä.
Niin suomalaiset tekevät. Verkossa roiskuvista viharyöpyistä piittaamatta.
Kolumni