Suomalaisista noin puolen miljoonan arvioidaan käyttävän liikaa alkoholia. Riippuvuudeksi juominen on kehittynyt kahdeksalla prosentilla miehistä ja kahdella prosentilla naisista. Tutkijat puhuvat kansansairaudesta, jonka hoitoon ei oikein uskota, eikä hoitoa edes tarjota riittävästi.
Päihdelääketieteen professori Kaija Seppä oikoo yleisiä harhaluuloja, ettei alkoholiriippuvuuteen olisi tehokkaita hoitoja. Tutkimusten mukaan 30-60 prosenttia hoidetuista hyötyy saamastaan avusta pitkäaikaisesti.
"Keskeinen tekijä hoidon onnistumisessa on ihmisen oma halu lopettaa. Lisäksi on tärkeää löytää hoitopaikka, jossa hoitosuhde toimii eli hoidettavan ja hoitajan kemiat toimivat."
Toimiva hoitosuhde on hoidossa tärkeintä. Sepän mukaan sillä ei ole merkitystä, mitä terapiamuotoa käytetään. Pulmana on, että monissa kunnissa päihdehoitoon varatut rahat loppuvat kesken.
Seppä on yksi lääkäriseura Duodecimin julkaiseman Alkoholiriippuvuus-kirjan tekijöistä. Teokseen on koottu tuorein tieto suomalaisille tutusta riippuvuudesta ja sen hoidosta.
Julmat asenteet
Seppää harmittaa alkoholiriippuvuutta piirittävä asenneilmapiiri. Hänen mukaansa terveydenhuolto vierastaa alkoholiongelmien hoitoa. Alkoholiriippuvuutta pidetään itseaiheutettuna ja toivottomana sairautena, eikä potilas saa samaa myötätuntoa kuin esimerkiksi syöpää sairastava.
"Jos terveydenhuollon henkilökunta pitää päihteiden ongelmakäyttäjää jotenkin huonompana, eivät hoidot onnistu."
Kolme neljästä alkoholiriippuvaisesta on yhä työelämässä. Heidän tunnistamiseensa Seppä panostaisi ottamalla viimein käyttöön koko terveydenhuollossa niin sanotun AUDIT-kyselyn. Siinä asiakkaalta kysytään valmiilla kaavakkeella juomisen määristä. Jos riskikäytön rajat ylittyvät, voidaan asiakasta opastaa niin sanotulla lyhytneuvonnalla muuttamaan elintapojaan ennen kuin juomiseen tulee riippuvuus.
"Yksi harhaluulo on myös se, että potilaat loukkaantuvat, jos kysytään alkoholista. Meillä on tutkimustuloksia, että 90 prosenttia suhtautuu neutraalisti tai hyväksyvästi siihen, että alkoholi otetaan esille."
Aina voi selvitä
Tampereen yliopiston professori Seppä viittaa myös amerikkalaistutkimukseen, jossa lyhytneuvonnan tekemiseen laitettu raha tulee maksajalle liki kuusinkertaisena takaisin, kun ihmiset muuttavat juomistapojaan.
"Päihdeongelmaistenkin kohdalla pitäisi ymmärtää, että varhainen puuttuminen olisi valtavan hyödyllistä. Myös korjaavat toimenpiteet säästävät elinvuosia ja työvuosiakin."
Päihtyneenä ihmiset telovat itseään, eivätkä elimetkään kestä kittaamista loputtomasti. Erikoissairaanhoidon potilaista päihtyneitä on joidenkin tutkimusten mukaan 15-20 prosenttia.
Riippuvuudesta on aina mahdollista päästä eroon. Mitä pidempään on juonut, sitä vaikeampaa kuiville pääsy kuitenkin on ja sitä enemmän tarvitsee toisten tukea - varsinkin jos alta ovat menneet niin työ kuin asuntokin.
"On myös erikoista, että päihderiippuvaisen täytyisi olla yhdellä hoitokerralla loppuelämänsä terve. Riippuvuus on sairaus, joka edellyttää pysyvää hoitokontaktia terveydenhuollossa, kuten mikä tahansa muukin sairaus. Kun me hoidamme verenpainepotilaita, diabeetikoita ja sydänsairaita, heitä tavataan jatkuvasti elämän loppuun asti."