Nainen shoppaa neljästä eri syystä.
1) Todelliseen tai kuviteltuun tarpeeseen. Talven tullen ei pärjää ilman pörröistä kaulahuivia ja siihen sointuvia lapasia ja pipoa. Työmatkalle ei voi lähteä ilman mitään päällepantavaa, esimerkiksi sametilla somistettua jakkua, joka tuo vaativaan tehtävään tarvittavaa uskottavuutta.
2) Palkitakseen itsensä. Kun on raatanut töissä mielipuolisesti tai siivonnut vaatekaapit ja pessyt vielä ikkunatkin, ansaitsee kauden in-sävyssä hohtavan, hillittömänhintaisen huulikiillon.
3) Lohduttaakseen itseään. Kun kaikki maailman epäoikeudenmukaisuus kaatuu niskaan ja musertaa mielen, ei mikään piristä niin kuin mokkaiset saapikkaat. Ja sukkahousut sävy sävyyn.
4) Silkasta shoppaamisen ilosta.
Suuri osa mielihyvästä tulee erilaisten houkutusten, itsehillinnän ja taloudellisen suunnitelmallisuuden ja järkevyyden yhdistelmästä ja tasapainosta, määrittelee ilon naisten kulutuskäyttäytymistä tutkinut Anna Kortelainen kirjassaan Päivä naisten paratiisissa.
Sophie Kinsellan hömppäromskusankaritar, himoshoppaaja Rebecca Bloomwood on vielä runollisempi. "Se hetki. Se tuokio, kun sormeni kiertyvät kiiltävän, rypyttömän kassin sankojen ympärille - ja kaikki upea ja uusi, mitä kassissa on, muuttuu omakseni. Se on puhdasta, itsekästä nautintoa."
Vaikeudet alkavat vasta, kun kaksi kolmannesta tilistään tuhlannut nainen palaa kotiin shoppausturneeltaan. Jos mies ei ole vielä ehtinyt töistä kotiin, on toimittava nopeasti. Hintalaput täytyy poistaa ensitilassa ja sulloa roskikseen kahvinporojen alle, ennen kuin vaatteet laskostaa pikavauhtia vaatekaappiin. Kun on aika käyttää uutta vaatetta ensimmäisen kerran, se täytyy pukea päälle eleettömästi.
Valveutunut mies saattaa silti huomata, että hame on uusi.
"Voi, ei tämä ole uusi. En edes muista, milloin minä tämän ostin", naisen on sanottava höyhenenkeveästi, silmiään pyöritellen.
Jos mies taas on jo kotona, on turvauduttava halpuutukseen.
Halpuutus on eteisessä ostoskassit kädessä nopeasti päässälaskettava hinnan alennus, joka vaihtelee kymmenestä jopa 80 prosenttiin. Sen suuruuteen vaikuttaa tuotteen hinta, mutta ennen kaikkea miehen käsitys naisen elämän välttämättömyystuotteiden hinnoista. Useimmiten käsitys on surkea, joten 150 euron mekon voi helposti halpuuttaa 70:een, jopa 50 euroon.
Tämän jälkeen on kuitenkin syytä vaihtaa nopeasti puheenaihetta samalla, kun laittaa ostokset kaappiin.
Tuoreimpien tietojen mukaan myös miehet syyllistyvät shoppausvilppiin. Kun mies haluaa hankkia elektroniikkaa/moottoripyörän osia/kitaran, jota tietää naisen pitävän kalliina, hän kipaisee kaupasta pankkiautomaatille nostamaan 30-50 prosenttia tuotteen hinnasta ja ojentaa sen myyjälle käteisenä. Näin kirjalliset todisteet - pankkikorttikuitti ja tiliote - johtavat naisen pahasti harhaan.
On myös huomattava, että miehen mielitekojen hinta on yleensä huimasti korkeampi kuin naisten.
Niin että syyllisyydentunto sikseen, siskot. Shopatkaa surutta.