Sairaalat pystyisivät hoitamaan viidenneksen enemmän potilaita, jos hoitoa suunniteltaessa katsottaisiin kokonaisuutta eikä vain sairaalan osuutta. Kovaa tekstiä, jonka takana on joku vaalilupauksia lateleva nouseva populistinen poliitikko. Tai yli-innostunut saneeraaja.
Ei. Tieto on Kuopion yliopiston ja Kuntaliiton tytäryhtiön Efektian julkaisemasta tutkimuksesta Terveysturva ja sen rahoitus.
Jos kaikki potilaan hoitoketjun osaset hiottaisiin sulavaksi kokonaisuudeksi, voitaisiin Efektian tutkimusjohtajan Ilkka Vohlosen mielestä jopa lopettaa puheet priorisoinnista. Kovasti luvattu, mutta takana on kyllä myös asiaa.
Keskustelu käydään vain kuntien menoista, koska niiden tehtävänä on järjestää asukkaidensa terveydenhoito. Esimerkiksi leikkauksen kustannukset ovat vain pieni osa odotus- ja toipumisajoista Kelalle, työnantajille ja potilaille aiheutuvista kuluista.
Perusongelma on, että kukaan ei paimenna yhteiskunnan kokonaisetua, vaan kaikki osalliset varmistavat mustasukkaisesti omaa osuuttaan. Tästä on lukuisia esimerkkejä. Muun muassa viime aikojen psykiatristen kuntoutusrahojen kädenväännöt kuntien ja Kelan välillä ovat tästä hyvä osoitus. Samojen veronmaksajien rahaa tässä kuitenkin tuhlataan, ja nimenomaan tuhlataan.
Sairauksien kokonaiskustannukset vaihtelevat hurjasti eri puolella, vaikka itse toimenpiteiden hinnat ovat suunnilleen samoja. Esimerkiksi iskiaksen sairaalahoito maksaa 1 800 euroa, mutta sitä edeltävät ja seuraavat menot ovat halvimmillaan 5 100 euroa ja kalleimmillaan 10 400 euroa.
Kauan hoitoa odottaneet joutuvat usein myös suoraan eläkkeelle. Hoidon huono saatavuus on esimerkiksi nivelrikkopotilaan ennenaikaista eläkettä eniten selittävä tekijä. Tulot, kuntoutus ja työn raskaus jäävät selvästi taakse.
Terveydenhoitojärjestelmä on rikkonainen. On kuntia, mammuttikuntayhtymiä, yksityistä sektoria, vakuutuslaitoksia ja Kelaa. Onpa siellä jossain kaiken muun keskellä potilaskin.
Kuka voisi vastata kokonaisvaltaisesta potilaan hoitoketjusta? Mihin voisi soittaa? Kysymykseen kannattaisi uhrata varmasti myös fifty-fifty ja yleisöäänestys.
Valtioko? Työryhmään kuuluva dosentti Arto Vehviläinen ei työnnä syrjään Kelan pääjohtaja Jorma Huhtasen ajatusta siitä, että Kela kantaisi kokonaisvastuun terveydenhoidosta.
Vehviläinen esittää yhtenä vaihtoehtona taloudellisia pakotteita mustasukkaisesti reviireitään vartioiville osapuolille, elleivät ne pysty hoitamaan omaa leiviskäänsä kunnolla. Yksi versio risuista on kansallisen hoitoprojektin hoitotakuu. Mikäli se toteutuu, on kuntien ja sairaanhoitopiirien hoidettava asiaa kuntoon, koska potilaan muualta hakema hoito käy liikaa niiden kukkaroille.
Ainakin mustasukkainen reviiritaistelu pitäisi unohtaa ja pitäisi katsoa yhteiseen päämäärään.
Ensi vuonna alkaa projektin seurauksena viidessä sairaanhoitopiirissä kokeilu, jossa tutkitaan jonotusaikojen vaikutusta kokonaiskustannuksiin sekä yhteistyötä ja sen tekijöitä.
Tutkijat valittavat, että Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ei ollut kiinnostunut asiasta.
Miksei?