Se, että rokotusjonot venyivät ensimmäisenä lauantaina, on jonottajien vika.
Jonoon mentiin liian aikaisin, jo tunteja ennen ovien avaamista. Oululaiset myös tunkivat ensimmäiseen jonoon, eivätkä odottaneet neljättä. Sikainfluenssapiikkiä ja kausi-influenssarokotetta haettiin samasta jonosta. Saatiin sairauskohtauksia.
Terveen torniolaistytön kuolema sai aikaan ryntäyksen, jota ei voitu ennakoida.
Yksi onneton sattuma teki tyhjäksi kuukausien suunnittelun, jossa ei ollut mitään vikaa.
Vai olisiko niin, että sopivat tilat olisi voitu varata jo etukäteen? Kausi- ja sikainfluenssajonot erottaa toisistaan. Lapset ja sairaat ottaa sisälle eri aikana. Rokottaa pitkin viikkoa. Hommata kunnolla henkilökuntaa. Potilastietojen kirjaaminen järjestää nopeammaksi. Kokeilla, kauanko yhden ihmisen rokottamisessa menee.
Oliko rokotusfarssi todella pakko näytellä kertaalleen, ennen kuin saatiin käsitys siitä, miten homma hoidetaan? Jälkiviisastelu on turhaa, mutta jälkipyykki kannattaa pestä kunnolla.
Onko sellainen suunnitelma hyvä, jonka yksi sattuma kaataa?