Helsinki
Jonna Kosonen ja Erin Koivisto, jotka kansallisesti Nylon Beatina tunnetaan, ovat kirjanneet tapahtumiaan paperille vajaan vuoden ajalta.
Kaksikon matkan varrelle marras-elokuussa mahtuu enemmän vipinää kuin tavallisemmalle taunolle vuosikymmenen ajalta: Jonna ja Erin ehtivät mm. itsenäisyyspäivän juhliin Tarja Halosen vieraaksi, keikka- ja työmatkoille ulkomaille - ja tietysti erinäisiin kotimaisiin soittoruokailuihin ns. vapaalle vaihtamaan.
Hiljattain yhteenlaskettua 50-vuotissynttäriään juhlineet poptaiteilijattaret vakuuttavat, että itsesensuuria ei harjoitettu.
"Ei sieltä mitään lööppiä nouse ja jos nousee, niin voi hyvää päivää", Jonna tuhahtaa.
"Emmekä me ole ennenkään olleet lööppien pääaiheita. Paitsi silloin kun siellä oli joku ihmeellinen "Nylon Beat sanoo ei silikoneille". Ai niin: ja silloin kun ei ollut varaa maksaa vuokraa. Ja joskus muulloinkin", Erin jatkaa.
Kirjassa liikutaan usein baariympäristössä ja nopeasti käykin selväksi, että Jonna ja Erin työllistävät vuosittain kiitettävän määrän juomanlaskijoita. Kaksikko ei silti usko, että heidän reipashenkisen lämmin ja vilpitön suhteensa alkoholiin jaksaa nostaa ketään moraalinvartijaa takajaloilleen.
"Mehän olemme jo 25-vuotiaita, ja Nylon Beat on ennenkin laulanut esimerkiksi siideristä, ja sitäkin äidit ja pienet tyttäret ovat laulaneet tyytyväisenä mukana", Jonna sanoo.
Eri ikäpolvien Nylon Beat -ihailusta on Jonnan kommenttiin niinkin konkreettisia todisteita, että Valehtelijan päiväkirjan (Gummerus) kirjoittajan, STT:n toimittajan Antti Eerolan tytär voitti kuusivuotiaana päiväkodin laulukilpailun Nylon Beatin mainitulla kappaleella.
Ensidrinkki tulee kuudelta?
Samaan aikaan kun Jonna ja Erin väittävät, että Valehtelijan päiväkirja ei jaksa yllyttää nirppanokkia paheksumaan teoksen nestevoittoista sisältöä, kirjailija Eerola on vallan erilaisilla linjoilla.
"Jos Hesarin yleisönosastolle ei tule edes yhtä jonkun vanhan opettajattaren paheksuvaa kirjoitusta, ainakin minä olen pettynyt", City-lehden vastikään vuoden ulkolahtelaiseksi nimittämä Eerola toteaa.
Jonna, Erin ja Eerola ovat tehneet kirjallista yhteistyötä aiemminkin: vuonna 1999 julkaistiin sattuvasti nimetty kirja Nylon Beat ja viime vuonna markkinoille saapui fanivihko.
"Nylon Beat -kirjan kohdalla eräs äiti kysyi, että voikohan tämän kirjan ostaa seitsemänvuotiaalle ja me kerroimme, että no ei ehkä ihan kannata", Jonna muistelee.
"Ehkä nämä kirjat ovat enemmänkin niille, jotka pääsevät jo ravintolaan. Ja jos haluaa olla niin hemmetin tarkka, ehkä voisi vaikka ensi lukea itse kirjan ja sitten päättää, antaako sen jälkikasvulleen vai ei. Eihän 25-vuotiaista ihmisistä voi tehdä lastenkirjaa", Erin markkinoi.
"Mutta voisihan Britney Spearsista kirjoittaa lastenkirjan ja se on sentään yli 20-vuotias", Jonna jatkaa.
"Ja voisihan meistäkin kirjoittaa lastenkirjan siten, että kirjoittaisi vain ennen iltakuutta tapahtuneista asioista", lisää Erin ja Jonna päättää:
"Sitten ainakin tulisi tarinaa siitä, kuinka me leikimme kissojen ja koirien kanssa."
Ensimmäiseen Nylon Beat -kirjaan tarvittiin haastattelunauhaa 60 tuntia. Päiväkirjoihin tytöt toimittivat materiaalia myös mustaa valkoisella -periaatteella, joten haastattelunauhaa syntyi ravintolapöydissä vain 20 tuntia.
Antti Eerola jaksaa painottaa Jonnan ja Erinin ahkeruutta muistiinpanojen toimittamisen suhteen, vaikka joku saattaa tiettyä lakonisuutta Eerolan kommentissa havaitakin.
"Erin oli jopa niin innokas, että hän toi vielä viimeiset päiväkirjamerkinnät puolilta öin, kun seuraavaksi aamuksi oli sovittu lopullisen materiaalin vieminen kustantajalle", Eerola valottaa Nylon Beatin liberaalia suhdetta deadlineihin.