Joni Skif­tes­vik kir­joit­ti ko­ti­ky­län Mar­tin­nie­men Suomen kar­tal­le – "Päivä menee huk­kaan, jos en kir­jo­ta"

Joni Skiftesvik kirjoitti kotikylän Martinniemen Suomen kartalle.70 vuotta Päivä on tukalan kuuma, juuri sellainen kesäpäivä, joita Joni Skiftesvik muistaa...

70 vuotta

Päivä on tukalan kuuma, juuri sellainen kesäpäivä, joita Joni Skiftesvik muistaa viettäneensä lapsuutensa Martinniemessä.

Päivittäistä kirjoitusrytmiä helle ei häiritse. Kirjailija istuu työpöytänsä ääressä kotona Oulun Taskilassa, ja tietokoneen ruudulla juoksee teksti.

– Päivä menee hukkaan, jos en kirjota.

Joni Skiftesvik täyttää 70 vuotta 26.7.
Joni Skiftesvik täyttää 70 vuotta 26.7.
Kuva: Jukka Leinonen

Kun illalla viilenee, Skiftesvik soutaa laskemaan verkkoja tutuille kalapaikoille Martinniemen Kurtinhaudalle. Kiiminkijokisuusta nousee ahvenia niin paljon kuin haluaa pyytää. Toisinaan verkkoon ui taimen, hyvällä tuurilla lohikin.

Kiiminkijoen rannalla on Skiftesvikin kotitalo, rakkaan äidin ja työn innoittajan muistoksi nimetty Villa Aila.

– Äiti luki kaiken, mitä kirjoitin, antoi kritiikkiä, mutta myös hyviä tarinan aiheita.

Äidin muisteluista sysäyksen saaneita kertomuksia on Skiftesvikin kesäkuussa ilmestyneessä Finlandia Cityssä. Romaani on omaelämänkerrallinen ja alaotsikko Elämänkuvia viittaa vuonna 2014 ilmestyneeseen rinnakkaisteokseen, Runeberg-palkinnon saaneeseen romaaniin Valkoinen Toyota vei vaimoni.

Finlandia City kertoo Skiftesvikin isäsuhteesta sekä värikkään kotikylän ihmisistä ja tapahtumista 1960-luvun Martinniemessä. Romaanissa Skiftesvik syventää edellisen kirjan teemoja ja vie niitä kertomalla ja kuvailemalla pidemmälle. Kirjailijan käsissä koukeroisilla ja polveilevilla tosielämän tarinoilla on tapana suoristua ennemmin kuin maustua entisestään.

– Tuntuu mukavalta, kun ihmiset sanovat minun kirjoittaneen kotikyläni Suomen kartalle.

Uuden kirjan jälkipuinti on vielä kesken. Siihen kuuluvat kirjan saaman vastaanoton työstäminen sekä kirjan ympärille järjestetyt lukijatapaamiset. Skiftesvik on lupautunut muun muassa Raahen kirjamessuille syyskuussa.

– Katselen, miten uusi kirja sovittautuu ihmisten käteen, miten siihen suhtaudutaan. Jos lukijat ottavat yhteyttä, se on hyvä merkki.

Koska päähenkilöinä on kyläläisiä, uteliaisuus on herännyt ja yhteydenottoja on tullut useita. Ihmiset haluavat kertoa kirjailijalle heidän omista näkemyksistä kirjan tapahtumiin.

Skiftesvik on keskustellut muun muassa Muhoksen Soson rautatiepysäkillä 1953 tapahtuneesta neljän henkilön murhasta. Pelko murhaajasta levisi Martinniemeen. Yöksi ikkunat peitettiin ja ovet lukittiin, kirveskin otettiin sisälle.

– Monet ovat kertoneet minulle, kuinka heidän perheessä pelättiin. Huhujen mukaan murhaaja liikkui Haukiputaalla.

Toinen kirjasta noussut keskustelu liittyy sota-aikaan. Haukiputaalta kotoisin oleva mies karkasi rintamalta ja vei perheensä veneellä Pohjanlahden yli Ruotsiin. Naapurimaa otti Suomesta tulleet karkurit pakolaisina vastaan, eikä heitä palautettu kotimaahan. Skiftesvikin romaani Tuulenpesä (1990) kertoo myös aiheesta.

– Kovasti ihmiset ovat halunneet keskustella karkuruudesta ja kertoneet muista vastaavanlaisista tapauksista. Aihe oli arka sodan aikana, eikä tapauksista kerrottu julkisuudessa, koska rintamakarkuruuden pelättiin yltyvän.

Skiftesvikillä ei ole tapana huudella tulevista töistään, vaikka sellainen on työn alla, oikeastaan muutama. Sen verran Skiftesvik raottaa salaisuuden verhoa, että Finlandia Cityn kirjoittamiskiireiden takia hautumaan jäänyt romaani nostaa päätään, elokuvakäsikirjoitus on neuvotteluvaiheessa ja yksi teatteri on ollut yhteydessä näytelmätekstistä.

– Elokuvan tekeminen on pitkä prosessi. En luota valmistumiseen ennen kuin kamera surisee.

Iän karttuessa julkaisutahti on harventunut. Finlandia Cityn kirjoittamiseen meni 2,5 vuotta. Parhaimmillaan samana vuonna ilmestyi kaksi kirjaa, näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia. Tunnetuimpia näytelmiä ovat Oulussakin nähdyt Laiva Toivo Oulu ja Katsastus, joka parhaillaan pyörii kolmessa kesäteatterissa, Kuuskajaskarissa, Saarijärvellä ja Puumalassa.

Skiftesvik aikoo suoda itselleen kesäloman, poiketa kurinalaisesta kirjoittamisrytmistä ja viettää aikaa lasten ja kuuden lapsenlapsen seurassa.

– Tykkään kovasti olla pienten kanssa tekemisissä, leikkiä ja kertoa tarinoita. Nautin tästä isoisäajasta kaikin tavoin.

Joni Skiftesvik

Syntynyt 26. heinäkuuta 1948 Haukiputaalla.

Vaimo ja neljä lasta, joista yksi kuollut. Kuusi lastenlasta.

Vapaa kirjailija vuodesta 1988. Sitä ennen kaksikymmentä vuotta lehtialalla, muun muassa Oulu-lehden päätoimittaja, Kainuun Sanomien toimituspäällikkö ja Kolmiokirjan julkaisujohtaja.

Tuotantoon kuuluu romaaneja, novelleja, näytelmiä, kuunnelmia, dramatisointeja, antologioita, tietokirjoja, elokuvien käsikirjoituksia ja näytelmiä.

J.H

. Erkon palkinto vuoden parhaasta esikoisteoksesta Puhalluskukkapoika 1983.

Oulun läänin taidepalkinto ja Oulun kaupungin tunnustuspalkinto 1983.

Kalevi Jäntin palkinto romaanista Tuulenpoika 1986.

Sokeain kuunnelmapalkinto 1994 ja 2001.

Finlandia-ehdokkuudet romaaneista Pystyyn haudattu (1984), Tuulenpesä (1990) ja Yli tuulen ja sään (1997).

Pro Finlandia -mitali 2005.

Runeberg-palkinto kirjasta Valkoinen Toyota vei vaimoni 2015.

Tuotantoa käännetty 12 kielelle.

Verkkokalastaa

lapsuudenmaisemissa

Kiiminkijokisuussa

.

Juhlii syntymäpäivää perhepiirissä.