Tervetuloa mitalipeleihin pitkästä aikaa, KalPa ja JYP. Tervetuloa myös Blues, joka on Kärppien finaaliystävä vuoden takaa. Jäljellä on siis enää neljä joukkuetta, joista vain yksi voi olla mestari. Yksi, joka saa tai ottaa ne kahdeksan voittoa, jotka mestaruus vaatii.
Ennustamisen voi heittää heti sinne minne pippuri kasvaa. Asiantuntijoiden ja penkkiurheilijoiden ennustukset ovat jo tähän mennessä menneet täysin pieleen. Miksi ne eivät menisi metsään myös tästä eteen päin?
Fakta on se, että erot kaukalossa ovat entistä pienemmät. Pienistä asioista voi tulla suuria, ja henkinen kovuus nostaa päätään. Myös voittamisen kulttuurilla voi olla merkitystä. Valmentajat ja pelaajat puhuvat julkisuuteen tyhjänpäiväisyyksiä - tai ehkä eivät ihan kaikki, kuten toisaalla tässä jutussa voi lukea.
Tilastojen perusteella Kärpät hallitsee voittamisen kulttuurin ja tietää miten tie kuljetaan loppuun. Mutta milloin tilastot ovat näyttäneet suuntaa...?
Kärpät on yksi suosikki muiden joukossa. Sen peli on kiistatta parantunut runkosarjan viimeisistä peleistä, ja Tuomas Tarkki on alkanut ottaa kiekkoja kiinni.
Koska jääkiekon SM-liiga on asiantuntijoiden mukaan niin syvässä kriisissä, se kannattaisi käydä kertomassa myös niille kymmenille tuhansille ihmisille ainakin Kuopiossa, Jyväskylässä, Espoossa ja Vaasassa, missä kiekkokuume on tarrautunut ihmisten arkeen häkellyttävällä voimalla.
Jos SM-liigassa pelataan niin huonoa jääkiekkoa, miksi ihmiset ovat valmiita jonottamaan jopa tunteja päästäkseen näkemään livenä ihailemiaan gladiaattoreita. Miksi torilla, turuilla, työpaikoilla ja kuppiloissa jopa täristään jännityksestä, miten ottelusarjoissa käy.
Jos HIFK:lla, Jokereilla ja tamperelaisjoukkueilla meneekin välillä huonommin, se ei tarkoita, että SM-liigalla menisi huonosti. Menestyksen osuminen nyt Kuopioon ja Jyväskylään on Sami Kapasen ohella parasta, mitä SM-liigalle on tällä kaudella tapahtunut.
Vahva ulottuvuus on myös tasaisuus. Penkkiurheilijan silmää ei häiritse, jos kaukalosta ei säteile maailmanluokan taituruutta. Se haluaa ennen kaikkea nähdä oman kylän poikien pelaavan naapurikylän poikia vastaan.
Ja kaukalossa katsotaan, kuka on kuka. Eikä kukaan tiedä etukäteen, kumpi voittaa.
Pienet seurat saavat suurten joukossa usein ylimääräisiä sympatiapisteitä - kuten Kärpät vuosituhannen alussa. JYP:iä moiset bonukset eivät tunnu kiinnostavan. Näin asia on ymmärrettävä, kun kuuntelee joukkueen valmentajaa, jonka kommenteista paistavat läpi tietty ylimielisyys, kaikkensa antaneen vastustajan halveksunta ja keskustelun ohjaaminen pois itse asiasta.
Risto Dufvalla oli otsaa (!) väittää, että Mestistaustaisista pelaajista koottu JYP on jo nyt tehnyt suuren sankariteon, kun se taistelemalla voitti entisiä NHL-tähtiä vilisevän TPS:n.
Siinäpä sitä on urotyötä kerrakseen, mutta mitä JYP on tällä kaudella oikeasti saavuttanut? Mestarien liigan karsintakierroksen paikan, välieräpaikan ja hurmoksen nostattamisen paikassa, joka sijaitsee 272 kilometriä Helsingistä nelostietä pohjoiseen. Huonoja häviäjiä on ollut maailman sivu. Nyt löytyi ensimmäinen huono voittaja.
Dufva oppi voittamisen vaikeaa taitoa Mikkelin Jukureissa. Tämä kevät näyttää, onko hän voittaja-aineista myös SM-liigassa, jossa vaatimustaso on astetta korkeampi.
144 kilometrin päässä Kuopiossa ainakin uskotaan vahvasti, että ei ole.
Ja mitä mieltä pitäisi olla siitä, kun Bluesin valmentaja Petri Matikainen sysää painetta Ouluun julistamalla Ylen haastattelussa, että Kärpät on parempi kuin viime vuonna?
Sitä, että kiekko putoaa torstaina kello 18.30 jäähän. Paineet ovat hirveät, ja itse peli voi taas alkaa.
jouko.vuorjoki@kaleva.fi