Kolumni

Jok­seen­kin samaa tai eri mieltä

Kyselyiden tulvaan on jouduttu uuden digitaalisen tekniikan takia. Tietoverkon välityksellä ja valmiilla tiedonkeruujärjestelmillä lähes tulkoon kuka tahansa pystyy järjestämään kyselyn suurellekin joukolle.

Suomalaiset aloittavat jouluvalmistelut keskimäärin 20 päivää ennen jouluaattoa, kertoi eräs tavarataloketju 24 päivää ennen viime jouluaattoa.

Tiedote oli otsikoitu ”Nyt se on tutkittu – suomalaiset aloittavat jouluvalmistelut sunnuntaina”.

Tavaratalon teettämässä kyselyssä selvitettiin myös sitä, mitä suomalaiset ajattelevat jouluvaloista.

Pian Yleisradio Oy, tuttavallisemmin Yle uutisoi kyselystään, jossa tiedusteltiin, mitä kotitöitä suomalaiset pitävät kurjimpina. Siivouksen ammattilainen neuvoi jakamaan kotityöt tasaisesti eri päiville.

Kun sain tietoa esimerkiksi näiden kyselyiden tuloksista, elämä tuntui turvalliselta ja selkeältä. Että nämäkin asiat viimeinkin tutkittiin. Ja antoipa Yle vielä neuvoja, siis jotakin hyötyä Yle-veron vastineeksi.

Kyselyjä, selvityksiä, tiedusteluja, kartoituksia sekä barometrien mittaustuloksia putkahtaa julkisuuteen kiihtyvällä tahdilla. Ahkeria kyselijöitä ovat etujärjestöt, jotka muotoilevat kysymykset niin, että tulokset tukevat niiden tavoitteita. Johtopäätökset kyselystä viilataan sellaisiksi, että ne ylittävät uutiskynnyksen.

Lehdet muotoilevat sitten kyselyiden prosenttiosuuksista isoja uutisia. Verkkosivuilla otsikot huutavat klikkaamaan, että tiedä tämä! Televisiossa juontajien päät liikkuvat kuin talitinteillä lintulaudalla, kun he pääsevät lukemaan tietojaan kansakunnalle.

Kyselyiden tulvaan on jouduttu uuden digitaalisen tekniikan takia. Tietoverkon välityksellä ja valmiilla tiedonkeruujärjestelmillä lähes tulkoon kuka tahansa pystyy järjestämään kyselyn suurellekin joukolle.

Ylellä tähän hommaan näyttää olevan myös irtonaista rahaa, joka hyödyttää lopulta vain kyselyitä tekeviä tutkimusyrityksiä.

Paasto kyselyihin osallistumisessa on tuntunut itselläni jo pidemmän aikaa tarpeelliselta. Vai pitääkö ihmisen viikoittain ja usein päivittäin katkaista työnsä, harrastuksensa tai jokin muu tähdellinen toimi, että saa rastittaa vaihtoehtoja, onko jokseenkin samaa mieltä vai jokseenkin eri mieltä jokseenkin joutavanpäiväisestä asiasta?
En osaa sanoa, kun on vaikea sanoa, kun en ole täysin samaa mieltä, mutta en täysin eri mieltäkään.

Vaan ehkäpä meillä ei tarvitse olla kaikesta mielipidettä, eikä varsinkaan yhtä ainoaa mielipidettä. Tärkeämpää olisi, että meillä olisi edes yksi oikea tieto, jota suurin osa nykyisistä kyselyistä tuskin tuottaa.

Tieto on kuin tuli. Kirjailija Veikko Huovisen luoman Konsta Pylkkäsen hahmon tuumailua mukaillen sitä ei oikein tiedä missä se luuraa sen väliajan kun sitä ei näy.

Erään määritelmän mukaan tieto jakaantuu kolmeen tasoon. Yksinkertaisimmillaan tieto on mustavalkoista, jolloin ihminen luulee osaavansa sanoa esimerkiksi aina mikä on oikein ja mikä väärin. Mietittyään ihminen saattaa myöntää, että asialla kuin asialla on puolensa.

Joskus ajattelu joustaa niin paljon, että ihminen alkaa eritellä kulloiseenkin asiaan vaikuttavia erilaisia näkökulmia ja punnita niiden painavuutta suhteessa toisiinsa kunnes päätyy lähelle kirkasta, mutta perusteltua tietoa. Tämä kolmas taso kuuluu tieteen olemukseen. Ongelma kuitenkin on, että tieto luuraa tieteen sisäpiireissä ja tulee sieltä niin luvattoman harvoin esiin.

Epämieluisin kotityö Yle kyselyn mukaan muuten on ikkunanpesu. Ikävimpiin kotitöihin kuuluvat lisäksi silittäminen, mankelointi sekä vessan, kylpyhuoneen ja saunan puhdistus. Monet pitävät myös imurointia ja tiskaamista epämieluisimpina.

Kokemusperäisen tiedon perusteella olen jokseenkin täysin samaa mieltä.