Sulautuvatko ihminen ja tietokone tulevaisuudessa? Onko syytä pelätä että tekoäly syrjäyttäisi joskus ihmismielen?
Astronautit kamppailevat hengestään avaruusaluksensa superälykästä tietokonetta vastaan. Poliisin valtuuttamat palkkametsästäjät jahtaavat suurkaupungissa ihmisen kaltaisia androideja. Ihmismäinen robottipoika etsii hyväksyntää globaalin katastrofin jälkeisessä maailmassa. Edellä mainitut otteet elokuvista 2001 - Avaruusseikkailu (1968), Blade Runner (1982) ja A.I. - Tekoäly (2001) eivät luo kovin ruusuista kuvaa tulevaisuuden roboteista.
Ainakaan toistaiseksi todellisuus ei ole vielä ohittanut fiktiota, vaikka tieteistarinat ovatkin inspiroineet tekoälyn tutkijoita.
Termi tekoäly luotiin 1956 John McCarthyn toimesta. Se perustuu määreeseen, jonka mukaan kone voisi jonakin päivänä simuloida uskottavasti ihmisen tärkeintä ominaisuutta - älykkyyttä. Siinä miten ja millä keinoin tämä päämäärä saavutetaan, ei olla vielä saavutettu yleistä konsensusta. Käytännössä tekoälyn eri sovellutukset ovat kohdanneet lukuisia kompastuskiviä vuosikymmenien varrella.
"Syvällisen älykäs"
Deep Blue
Varhainen tekoäly kykeni ratkaisemaan sanallisia pulmia algebran avulla, osoittamaan oikeiksi loogisia teoreemia ja puhumaan alkeellista englantia.
Nykypäivän tekoälyllä varustetut supertietokoneet (esimerkiksi IBM:n Deep Blue) kykenevät voittamaan jopa shakkimestareita.
Venäläinen Garri Kasparov hävisi Deep Blueta vastaan 10. helmikuuta 1996, mikä oli tekoälyltä historiallinen saavutus. Kasparov voitti lopulta kuuden pelin shakkiturnauksen tuloksella 4-2 supertietokonetta vastaan. Vain vuotta myöhemmin, toukokuussa 1997 koitti IBM:n vastaisku - Deep Blue päihitti Kasparovin turnausvoitoin 3½-2½.
Kritiikistään huolimatta venäläinen shakkimestari myönsi huomanneensa Deep Bluen siirroissa "syvällistä älykkyyttä ja luovuutta".
Tänään tekoäly otetaan vakavasti myös tietokonejättien toimesta. Microsoftin tutkija Eric Horvitz toimii AAAI:n (Association for the Advancement of Artificial Intelligence) nimisen ryhmän puheenjohtajana.
AAAI koostuu tekoälyyn ja tietojenkäsittelyyn erikoistuneista huippututkijoista, jotka kokoontuvat säännöllisesti keskustelemaan tekoälyyn liittyvistä kysymyksistä.
"Meidän tulisi investoida vielä enemmän proaktiiviseen tietotekniikkaan, jotta voisimme ymmärtää paremmin tekoälyn monia eri sovelluksia. Toivottavasti onnistumme luomaan merkittäviä innovaatioita esimerkiksi terveydenhuollon, opetuksen, kuljetuksen ja ympäristön alueella", Eric Horvitz kannustaa.
"Internetin, tietokonevirusten ja henkilökohtaisen turvallisuuden saralla tulee harjoittaa erityistä valppautta. Noilla aloilla piilee suuria vaaroja, mikäli tekoälyä sovelletaan vihamielisiin tarkoituksiin."
Kone ja ihminen
ovat tasoissa 2029
Kukaan ei voi olla varma tulevaisuudesta, mutta halukkaita ennustajia löytyy. Amerikkalainen futurologi ja kirjailija Ray Kurzweil puhuu mielellään singulariteetista.
Singulariteetti on hypoteesi, jonka mukaan tekoälyn luomat teknologiset ja sosiaaliset muutokset ovat niin äkillisiä, ettei yhteiskunta pysy kehityksen perässä.
Kurzweil on ennustanut singulariteetin lyövän lopullisesti läpi vuoteen 2029 mennessä. Tuolloin tekoäly saavuttaa Kurzweilin mukaan ihmismielen kaltaisen älykkyyden, tietoisuuden ja emotionaalisen monivivahteisuuden.
Ray Kurzweil on myös trans-humanismin kannattaja. Trans-humanistit uskovat, että ihminen ja koneteknologia yhdistyvät tulevaisuudessa muun muassa nanoteknologian avulla.
Kurzweil uskoo, että mikroskooppiset nanobotit saattavat jonain päivänä pidentää radikaalisti ihmisen elinikää.
Eric Horvitz pitää Kurzweilin teorioita teknologisesta singulariteetista lähinnä utopistisina.
"Voimme tutkia tuntevia, oppivia ja järkeileviä koneita samalla tapaa kuin muitakin kehittämiämme tieteitä. Jos tekoälyä sovelletaan ihmiskunnan hyväksi, kaikki voivat hyötyä siitä valtavasti. Huolimatta niin kutsuttuun kapinalliseen tekoälyyn liittyvistä peloista, tämän teknologian tulevaisuuteen on syytä suhtautua myönteisesti. Pessimistisiin uhkakuviin ei ole tarvetta, jos pysyttelemme valppaina."