Virtaavan jokiveden käyttö keskitettyyn lämpöenergian tuottoon Oulujoesta lämpöpumpun avulla on käytännössä toteuttamiskelvoton ajatus. Näin sanoo lämpöpumpputeknologiaan perehtynyt professori Antero Aittomäki Tampereen teknillisestä yliopistosta. Ajatus on ollut viime viikkoina esillä Kalevan sivuilla.
Asiaa on Aittomäen mukaan useampaan kertaan aiemminkin ajateltu Suomessa ja jossakin määrin tutkittukin.
"Siinä on perusongelmana, että jokiveden lämpötila laskee talvella aika alas. Kyllä sen ajatuksen voi unohtaa."
Jos vesi otetaan joesta ja viedään lämpöpumppujärjestelmään, vesi jäätyy eikä systeemiä voi käyttää. Jos taas jokeen rakennetaan lämmönsiirtojärjestelmä, lähes jäätymispisteessä oleva vesi voi jääriitteenä takertua lämmönsiirtolaitteisiin ja -pintoihin ja viedä ne jopa mennessään.
Ainoa tapa olisi ottaa kylmää vettä joesta ja jäädyttää sitä lisää, jonka jälkeen sohjo palautettaisiin jokeen. "Tällaisia järjestelmiä ei ole olemassa. Ne pitäisi ensin kehittää", Aittomäki toteaa.
Merivedestä tehdään
Ruotsissa lämpöä
Merivesi on asia erikseen, sen käyttö on Aittomäen mukaan maailmalla arkipäivää monessa paikassa. Merivesi pitää Suomen oloissa saada riittävän syvältä, jotta sen lämpötila pysyy riittävän paljon nollan yläpuolella.
Suoraan merivettä pumppaavia tehokkaita järjestelmiä ei ole Aittomäen tietojen mukaan Suomessa käytössä yhtään, mutta Ruotsissa tämäntyyppisiä järjestelmiä on useampia.
Suuritehoiset yksiköt pitää Aittomäen mielestä toteuttaa niin, että vesi suoraan käy lämpöpumpussa ja sen jälkeen vesi pumpataan takaisin mereen.
Vaasan asuntomessualueella julkisuutta saanut järjestelmä on erilainen: siellä on merenpohjaan upotettu putkisto, joka ottaa lämmön talteen putkessa kulkevan liuoksen välityksellä. Merenpohjaan on vaakaporattu 7 kilometriä putkistoa, jolla lämpöä kerätään keskitetysti pientaloihin.
"Suurilla tehoilla se ratkaisu ei tule kysymykseen, koska silloin vaadittaisiin jo satoja kilometrejä putkea", Aittomäki sanoo.
Sitä Aittomäki ei osaa sanoa, miksei Suomessa vielä otettu keskitetysti käyttöön suoraan merivettä pumppaavia järjestelmiä. "Teknisessä mielessä järjestelmiä löytyy. Se on tietysti aina kustannuskysymys."
Oleellinen asia on veden lämpötila erityisesti talvella suuren lämmöntarpeen aikana. Esimerkiksi Tukholman lahdella lämpötila on riittävä.
Lämmönjakoverkoston pitää olla myös sopiva tällaiseen ratkaisuun. Aittomäen mukaan periaatteessa on myös mahdollista yhdistää meriveden avulla tapahtuvaa lämmöntuotantoa jo rakennettuihin järjestelmiin. "Ne ovat tapauskohtaisia tilanteita. Aina pitää selvittää erikseen, millaisia kustannukset ovat."
Lämpöpumppu käyttää tietyn määrän sähköä lämmön siirtoon, joten lämpöpumpun tuottaman lämmön hinta verrattuna muihin lämmöntuotantotapoihin voidaan helposti laskea.
Aittomäen mukaan suomalaisissakin kohteissa kannattaa selvittää, onko meriveden käytössä lämmöntuotantoon järkeä.
Oulussakin voisi olla mahdollista hyödyntää myös jätevesien lämpöä. Helsingissä otetaan jo talteen jätevesistä saatavaa lämpöä, ja samalla järjestelmällä tuotetaan kesällä jäähdytystä. Oulussakin "kaukokylmä" on ollut mielessä. Sen tarpeen kehittymiseen vaikuttaa esimerkiksi Kallioparkki ja ydinkeskustan kehitys.