Oulujoki Osakeyhtiön 1940- ja 1950-luvulla rakentamat voimalaitosyhdyskunnat Oulujoen varressa ovat muutoksen kourissa. Nykytekniikka on tehnyt laajat asuntoalueet tarpeettomiksi. Merikosken lisäksi Oulujokivarressa on kuusi voimalaitosta sekä niihin liittyvät, viime vuosiin saakka voimalatyöntekijöiden asuntoalueina toimineet kokonaisuudet.
Alueista Montankosken, Pällin ja Utakosken alueet ovat varsin pieniä yhdyskuntia. Pyhäkosken yhteydessä sijaitseva Leppiniemi oli ennen voimalaitosalueen rakentamista perinteinen, suosittu retkikohde ja kuuluisa luonnonkauneudestaan.
Voimalaitoksen rakentamisen myötä osa niemestä jäi veden alle, mutta menetys korvautui uuden asuntoalueen tuomilla kauneusarvoilla. Asuntoalueella keskeisesti sijaitsee neljän aumakattoisen, valkoiseksi rapatun rivitalon muodostama kokonaisuus.
Rantaviivaa seuraillen on ryhmä rivi- pari- sekä yhdenperheentaloja. Lisäksi asuinaluekokonaisuuteen kuuluu laajahko ryhmä puolitoistakerroksisia puisia omakotitaloja.
Oulujoen voimalaitokset ovat kautta aikojen herättäneet niin kotimaisen kuin ulkomaisenkin yleisön ja asiantuntijoiden mielenkiinnon. Siksi alueilla olikin alusta alkaen varauduttava jatkuvan vierailijavirran kestitsemiseen ja majoittamiseen. Tätä tarkoitusta varten suurimpien voimalaitosalueiden yhteyteen rakennettiin vierasmajat.
Leppiniemessä sijaitseva Pyhäkosken vierasmaja lienee tunnetuin kaikista Oulujokivarren kohteista. Se on julkaistu lukuisissa kirjoissa, jotka esittelevät suomalaisen arkkitehtuurin merkittävintä kärkeä. Täydellä syyllä sitä voidaan pitää 1940-luvun rakennustaiteen helmenä. Mikä parasta, tämä kohde on lähes sataprosenttisesti säilynyt alkuperäisasussaan.
Jylhämän voimalaitosalue on Pyhäkosken ohella suurin Oulujokivarren alueista. Siellä rakennukset on sijoitettu maastoon varsin vapaasti, asemakaavallinen suunnitelma perustuu luonnonympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin. Jylhämän asuntoalueella on omakotitaloja, paritaloja sekä usealle perheelle tarkoitettuja taloja. Ajan tapaan täälläkin työntekijöiden hierarkkinen asema tulee selkeästi esiin.
Nuojuan voimalaitokseen liittyvä Nokkalan aluekokonaisuus koostuu yhden ja kahden perheen asuintaloista, rivitalosta sekä vierasmajasta. Lisäksi alueella on huoltorakennuksia, erikoisuutena mainittakoon pohjamuodoltaan pyöreät maakellarit. Nokkalan asuntoalue sijaitsee korkealla jokitörmällä, josta aukeaa upea näköala.
Arkkitehtuurissa rakentamisajan ihanteet
Oulujokivarren voimalaitosalueiden arkkitehtuurissa ilmenevät rakentamisajan, 1940- ja 1950-luvun, ihanteet ja mahdollisuudet.
Sodan jälkeisellä jälleenrakennuskaudella materiaalien niukkuus ja säännöstely vaikuttivat arkkitehtuurin tyyliin. Arkisen ilmeen rikastamiseen käytettiin saatavilla olevia keinoja. Materiaaleissa korostuvat luonnon elementit ja värit. Vihreän metsämaiseman aksenttina kivirakennusten valkoinen rappaus, tummaksi petsattu puu sekä liuskekividetaljit, ajankohdalle ominainen materiaalivalikoima, muodostavat hallitun kokonaisuuden.
Jylhän kauniin luonnon ja rakentamisen taidokas liittäminen yhteen sulautuvaksi kokonaisuudeksi leimaa voimalaitosalueiden arkkitehtuuria.
Kuuden jokivarren voimalaitoksen sekä asuntoalueiden suunnittelija Aarne Ervi (1910-1977) kuuluu merkittävimpien suomalaisten arkkitehtien joukkoon. Voimalaitosalueiden rakentaminen kuului Ervin ensimmäisiin suuriin toimeksiantoihin ja suunnittelutyö kesti liki kahden vuosikymmenen ajan.
Varsin tuotteliaan myöhemmän uransa töistä Ervi toteutti valtaosan Etelä-Suomeen, mutta muutamia huomattavia töitä hänellä kuitenkin Oulujokivarren kohteiden ohella oli myös maan pohjoisessa osassa. Näitä olivat Oulun yleiskaavatyö Otto-Iivari Meurmanin kanssa vuosina 1945-49, Kemin uimahalli 1964-68 sekä Kansallis-Osake-Pankin toimitalo Oulun keskustassa 1959-62. Viimemainittu avataan kohtsilleen uudistettuna ja peruskorjattuna.
Aarne Ervi hallitsi arkkitehtuurin eri osa-alueet yleiskaavasta ovenkahvaan. Yhtä huolella kuin suuret aluekokonaisuudet suunnitteli asuntojen ja muiden rakennusten interiöörit.
Funktionaalisuus ja viihtyisyys, toimivuus ja kauneusarvot toteutuvat pohjaratkaisuissa, huoneiden mittasuhteissa ja yksityiskohdissa. Arkkitehdin harras paneutuminen tehtäväänsä on silmin nähtävissä. Aarne Ervi on todennut, kuinka "arkkitehdin tehtävä on saattaa ihmiset yhä positiivisempaan ja positiivisempaan elämänympäristöön".
Kansainvälisestikin merkittävä kohde
Viime vuosikymmeninä on alettu nähdä sotien jälkeiseen aikaan liittyvien arvojen merkitys. Jälleenrakennuskausi, 1940-luku ja 1950-luvun alku, oli Suomen historiassa aivan erityinen ajanjakso.
Tuon ajan ponnistuksista meidät tunnetaan kansainvälisestikin. Kunnat ja kaupungit ovat heränneet suojelemaan sodan jälkeistä rakennusperintöämme.
Paitsi paikallisesti arvokkaana, jälleenrakentamiskausi ja sen muistomerkit nähdään valtakunnallisesti merkittävänä omaisuutenamme, jota tulee erityisesti vaalia.
Museovirasto, joka osaltaan vastaa koko Suomen merkittävästä kulttuuriperinnöstä, painottaa tuon aikakauden merkitystä ja on viime vuosina kerännyt tietoja ajan kulttuuriperinnöstä.
Docomomo, kansainvälinen modernin arkkitehtuurin suojeluun erikoistunut asiantuntijajärjestö, on valinnut Oulujoen voimalaitokset ja niihin liittyvät asuntoalueet yhdeksi suomalaisen modernismin kärkikohteista, joita koko maassa on alle sata.
Arkkitehtonisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten valtaosa on keskittynyt eteläiseen Suomeen. Tästäkin syystä Pohjois-Suomen arvokkaista kohteista on syytä olla ylpeä - ja panostaa niiden säilymiseen alkuperäisessä arvossaan.
Autenttisuuden merkitys korvaamaton
Oulujokivarren voimalaitosalueiden arkkitehtuuri on pääosin erinomaisesti säilynyt alkuperäisasussaan. Voimalaitosyhtiö on pitänyt omaisuudestaan hyvää huolta.
Kunnossa pitäminen ja vaaliminen kuuluukin luonnollisena osana rakennuksen käyttöön, silloin ei juurikaan tarvita kalliita ja työläitä uusimistoimenpiteitä. Tämä seikka hämärtyy joskus nykyisiin tottumuksiin ja standardeihin tähtäävissä perusteellisissa korjausprosesseissa, usein kaatopaikalle kannetaan aarteita. Tähän ei Oulujokivarressa ole varaa, sillä kyseessä ovat korvaamattomat arvot, jotka kerran hävittyään eivät palaa.
Rakennuksen elinkaari on - onneksi - useimmiten pidempi kuin aikojen myötä yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten sykli. Käyttötarkoituksen muutos on nyt väistämättä edessä myös Oulujokivarren asuntoalueilla. Käyttötarkoituksen muutos on rakennussuojelun arkipäivää. Se ei välttämättä ole lainkaan ristiriidassa suojelutavoitteiden kanssa, mikäli lähtökohtana muistetaan pitää olevan rakennuksen ehdoilla toimiminen ja sen arvojen ja ominaisluonteen säilyttäminen.
Kirjoittaja on arkkitehti, TkT, joka työskentelee Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa