Oulun kaavoituksessa käännetään nyt katseet kaakkoon. Oulujokivarsi Juurusojalta Muhoksen rajoille on seuraava suuri projekti, joka tarjoaa paitsi suuren mahdollisuuden myös haasteen, josta ei selvitäkään ihan perinteisin keinoin. Tulevan osayleiskaavan valmistelussa uuden ja vanhan ristiriidat on tiedostettu ja ongelmien tasoittamisessa kuulutetaan apuun kokonaan uutta suunnittelukulttuuria.
Osayleiskaavan kehittämismallia ja siitä saatua palautetta esiteltiin maanantaina Oulun kaupunginvaltuutetuille iltapäivän seminaarissa. Kaupunginhallitukseen malli päätyy ensi kuussa. Tässä vaiheessa ei vielä määritellä tarkkoja rakennuspaikkoja ja aikatauluja, niiden aika on vasta jatkosuunnittelussa.
Jokivarren tilannetta on tutkailtu vuoteen 2025 saakka. Rakentamisen paino on joen etelärannalla, sillä seuraavan 20 vuoden aikana alueelle mitoitetusta 4200 asukkaasta noin 3500 sijoittuisi joen eteläpuolelle. Uusi rakentaminen vahvistaa olemassa olevaa kylärakennetta.
Ydinalueiksi muotoutuvat Madekosken-Sanginsuun alue, Pikkaralan kylä, Lapinkangas ja Päivärinteen alueen laajennus Oulun kaupungin puolella. Joen pohjoispuolelle uutta rakentamista on esitetty lähinnä vain juuri Päivärinteen laajennukselle, joka on pieni ja tukeutuu selvästi Muhoksen palveluihin.
Oulujokivarsi Turkansaaresta Muhokselle on valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Turkansaaresta Oulun keskustaankin maisemat ovat maakunnallisesti arvokkaita.Tähän perustuu pitkälti myös alueen vetovoima. Avoimien peltoalueiden kokonaisuudet ja elinvoimaisina säilymisen tärkeys korostuivat osayleiskaavan vaikutuksista esitetyissä arvioissa kautta linjan.
Maanantain valtuustoseminaarissa kuultujen arvioiden perusteella osayleiskaavan lähtökohtia pidetään rohkaisevina ja yritystä hyvänä. "Mitään ei ole vielä menetetty, mahdollisuuksia on, mutta mitään ei myöskään tule itsekseen. Kortteja ei ole vielä jaettu", kuvaili tilannetta professori Jussi S. Jauhiainen Oulun yliopiston maantieteen laitokselta.
Jauhiainen kaipasi varsinkin Madekosken asuinrakentamiseen jotain muuta kuin pelkkiä standardiratkaisuja. Nykyisen "matalan ja tiiviin" rakentamisen ihannointiin hän suhtautui varauksella. "Tuloksena voi olla harmaanvalkeaa rakennusmassaa pienillä tonteilla kauniissa jokimaisemassa."
Pikkarala on suunnitelmissa mitoitettu noin tuhannelle asukkaalle, mutta Jauhiaisen mielestä sinne sopisi väkeä enemmänkin. Maisema-arkkitehti Tiina Perälä kiirehti torjumaan lisäykset: "Pikkaralan maisema ei enempää kestä."
Ylipäätään Perälän mielestä jokivarren maiseman kannalta tärkeintä, ettei maanviljelystä "museoida" vaan sille annetaan kaavassa kaikki mahdollinen tuki pysyä elinkelpoisena. Uusi rakentaminen, tiet ja viheralueet tulee sijoittaa niin, ettei alueen maisemarakenne muutu.
Jokivarren kaavoituksen "kipupiste" ja yksi suurimmista haasteista on sovittaa yhteen vanhan perinteisen maaomistuksen ja uuden rakentamisen paineet. "Alueen julkinen käyttö tuo väistämättä ristiriitoja paikalliselle asumiselle ja siihen liittyvälle yksityisyydelle. Alueiden yhteinen käyttö koetaan uhkaksi ja häiriöksi", muistutti sosiaalisia vaikutuksia arvioinut yliassistentti Kalle Reinikainen Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta.
Oma rauha ja yksityisyys on Reinikaisen mukaan varmistettava, vaikka kaavan mukaiset väestölliset ja toiminnalliset muutokset väistämättä muuttavat alueiden luonnetta.
Onnistunut lopputulos vaatii uutta suunnittelukulttuuria, joka takaa asukkaille riittävät mahdollisuudet vaikuttaa. "Tarvitaan tietoa kaavan tavoitteista ja asukkaiden omista mahdollisuuksista vaikuttaa rakentavasti kaavaan myös sen valmistumisen jälkeen", huomautti Reinikainen.
Professori Aarne Tarumaa Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolta kiitteli lausunnossaan kehittämismallia monista oikeista ratkaisuista. Sellaisiksi hän laski rakentamisen painopisteen sijoittumisen joen eteläpuolelle, rakentamisen keskittymisen kyliin ja vaiheittaisen toteutuksen sekä riittävän väestöpohjan.