Helsinki Jääkiekkoilija Olli Jokinen joutui odottamaan läpimurtoaan Pohjois-Amerikan ammattilaissarja NHL:ssä yli viisi vuotta. Hän ei kostunut hienosta kaudestaan, sillä Florida Panthersin tie katkesi tutusti runkosarjaan. Ei ihme, että Jokinen janoaa Suomen MM-kisoista menestystä.
Jokinen ei ole tavannut ujostella silloin, kun arvokisoja on pelattu kotimaan kamaralla. Jättipotti osui kohdalle, kun alle 20-vuotiaiden maajoukkue voitti Jokisen johdolla nuorten maailmanmestaruuden Helsingissä 1998. Suomi oli isännöinyt jääkiekon arvoturnausta myös vuotta aiemmin, mutta jäi silloin viidenneksi.
MM-menestys ei 1997 ollut Jokisesta kiinni. Vain 18-vuotias keskushyökkääjä kotiutui aikuisten arvokisakuvioihin kivuttomasti. Hän oli Mika Niemisen jälkeen Suomen sisäisen MM-pistepörssin kakkonen lukemilla 4+2.
- Ysiseiskan kisoja pidän miesten MM-turnauksista henkilökohtaisesti parhaimpinani. Muina vuosina kisat eivät ole minulta menneet odotusten mukaan. 1997 tuntui hienolta olla nuorena poikana mukana, 24-vuotias Jokinen muistelee.
Hänellä on debyyttinsä jälkeisistä miesten kisoista kaksi MM-hopeaa. Kolmannelle ei enää olisi käyttöä.
- Olen tämänkertaisissa kisoissa vanhempi, toivottavasti viisaampikin. Iän ja kokemuksen karttuessa oppii hallitsemaan tunteitaan. Rutiinia pitää olla, mutta pelkästään sillä ei pärjää.
- Meillä pitää olla koko joukkueella halu tehdä töitä. Joka jätkän joukkueessa täytyy olla yhteisen tavoitteen takana, Jokinen vaatii.
Aikuistuminen näkyy monessa. Jokista kutsuttiin 1990-luvun lopussa rehvakkaasti "Päälliköksi". Oppivuosiensa jälkeen hän tottelee Olli-nimeä.
NHL-läpimurto
odotutti itseään
Jokisen NHL-läpimurto venyi ajallisesti venymistään. Luonnonlapsena tunnetun savolaispojan pinna ehti kiristyä, sillä NHL:ään kolmantena pelaajana (Los Angeles) kesällä 1997 varatun Jokisen piti lyödä itsensä läpi saman vuosikymmenen lopulla.
Niin ei käynyt. Los Angeles kauppasi nelosketjuun juuttuneen Jokisen New York Islandersiin. Sieltä Jokisen tie vei Floridaan. Yhteistä seuroille oli, että ne eivät kuulu NHL:n eliittiin.
Jokisen maailma muuttui joulukuussa 2001. Florida Panthersin päävalmentajaksi pestattiin Mike Keenan, säälimättömän ankarana tunnettu käskijä, joka oli johtanut Kanadan kahdesti Kanada cupin voittoon 1987 ja 1991 sekä New York Rangersin Stanley cupin voittajaksi 1994.
Keenanin maine on kivikova. Tiukkana pidetty Suomen tuleva päävalmentaja Raimo Summanen on kanadalaisen rinnalla partiopoika.
- Jostain kumman syystä Keenanilla on ollut meikäläiseen tosi iso luottamus, ja se on ollut molemminpuolista. Keenan on antanut vapauksia. Jos on kovan peliputken jälkeen väsyttänyt, vapaatakin on herunut.
- Keenan on erittäin vaativa kaveri. Ristiriitainen persoona, joka ei tule toimeen kaikkien kanssa. Minullekin se latelee kovaa tekstiä. Ilmoittaa suoraan, miten homman pitää mennä. Se on muuttanut minua tosi paljon pelaajana ja ihmisenä. Ehkä olen kaivannut tuollaista valmentajaa uralleni, Jokinen miettii.
Tulokset puhuvat puolestaan. Jokinen keräsi yhden kauden piste-ennätyksensä 36+29=65. Hän teki runkosarjassa yhtä monta maalia kuin NHL:n pistepörssin viidesti voittanut tshekkitähti Jaromir Jagr.
Pelaamisesta
pitää nauttia
Salt Lake Cityn 2002 olympiakisojen tavoin MM-jäällä Niklas Hagmanin ja Tomi Kallion kanssa samassa hyökkäysketjussa aloittavalla Jokisella ei ole menetettävää. Hän lähti kauteen niin nöyrin miettein, ettei mahalaskusta kotiyleisön edessä ole pelkoa.
- Kun kausi alkoi, ajattelin että jokainen NHL-peli voi olla urani viimeinen. Sain siitä potkua. Kun saa pelata maailman parhaassa kiekkosarjassa, siitä pitää nauttia.
Jokisen, kuten monen muunkin suomalaisen NHL-ammattilaisen sopimus on tänä kesänä katkolla. Florida Panthersilla luulisi olevan ykköskeskushyökkääjälleen ja parhaalle pistemiehelleen käyttöä.