Palataan ajassa vajaa kymmenen vuotta taaksepäin. 13-vuotias Joni Meriläinen on kutsuttu paikkaamaan miehistöpulasta kärsivän Oulujoen Kiekon miehistöä.
Kyse on aluesarjan harjoituspelistä, mutta innokas Lipon juniori tuntee olonsa pollevaksi päästessään pelaamaan miesten joukkueeseen. Hän pääsee lyönnillään ykköspesälle, ja merkin ollessa päällä Meriläinen lähtee juoksemaan täysillä kohti kakkospesää.
Lyöjän laakalyönti napsahtaa suoraan Meriläisen oikeaan nilkkaan, ja poika lyyhistyy irvistäen kentän pintaan. Hetken paikkailun jälkeen hän nilkuttaa takaisin ykköspesälle ja jatkaa peliä.
Merkki on päällä heti seuraavalle lyönnille. Meriläinen ottaa suunnaksi jälleen kakkospesän, ja kuinka ollakaan, tulinen lyönti osuu jälleen samaan nilkkaan. Tällä kertaa hoitotoimenpiteisiin menee jo hieman kauemmin aikaa.
Miespelaajat houkuttelevat poikaa jo palaamaan kotipesään, mutta Meriläinen puree hammasta yhteen. Hän nilkuttaa takaisin ykköspesälle ja katsoo pelinjohtajan merkkiä. Syötön noustessa suuntana on jälleen kakkospesä - jälleen laput silmillä.
"Muistelen, että mukavasti se nilkka illalla turposi", Meriläinen, 22, kertoo naureskellen.
"Ei sitä silloin halunnut pienistä valittaa, vaikka oikeasti kävi varmasti todella kipeää. Nykyään osaa jo katsoa ja väistääkin palloa tarvittaessa", hän jatkaa.
Värikäs persoona
Edellä kuvattu tapahtuma kertoo paljon Joni Meriläisen luonteesta. Häntä voisi kuvailla rämäpääksi, jolle kilpailunhalu ja voitontahto ovat itsestäänselvyyksiä.
Nykypesäpalloa moititaan Kari Kallion ja Kari Kuusiniemen tapaisten persoonien puutteesta. Tänä kesänä Lipon kotiyleisö on tutustunut pelaajaan, joka ei pelkää näyttää kentällä tunteitaan.
Yleisöltä ei jää huomaamatta, kun Meriläinen onnistuu lyönneissään. Tuuletukset näkyvät ja huudot kuuluvat ylimmille penkkiriveille asti. Vastaavasti epäonnistumisten hetkellä kypärä saa kyytiä, ikään kuin epäonnistuminen olisi ollut viattoman muovihäkkyrän vika.
Myös tuomarit saavat kuulla tuomioistaan, jotka eivät Meriläistä miellytä. Tuomarin taskun kaivelu keltaista korttia etsien ei ole Meriläiselle tuntematon tapahtuma.
"Tuntuu, että sitä on eri persoona pelissä ja kotona. Välillä avovaimo kertoo, että häntä hävettää katsomossa. Pelikaverit vaativat toisinaan teippiä suuhun", Meriläinen hauskuuttaa.
Oman osansa saavat pelikavereiden ja tuomareiden lisäksi myös vastustajat. Meriläisen mielestä tuuletukset ovat oiva keino psyykata toisen joukkueen pelaajia.
Lyöntivalikoimaa löytyy
Viime kaudella Meriläinen pelasi Kempeleen ykkössarjajoukkueessa lukkarina. Tälle kaudelle oli tavoitteena vakiopaikan nappaaminen Lipon supersarjajoukkueesta. Siinä hän onkin onnistunut. Vaikka Lipon kausi onkin ollut murheellinen, on Meriläinen tyytyväinen omiin otteisiinsa.
Kopparin räpylä on vaihtunut kauden aikana jokerin salmiakkiruutupaitaan. Ulkopelien vähentyessä sisäpelivastuu on lisääntynyt. Rooli kasvoi huomattavasti, kun Juha Tahvola luovutti viuhkan Pekka Manniselle. Juniorivuosilta tuttu pelinjohtaja tietää Meriläisen potentiaalin riittävän myös ykköskärjen vaihtamiseen.
Jos ovat värikkäitä Meriläisen tuuletukset, sitä ovat myös hänen lyöntinsä. Mailavirtuoosin lyöntivalikoima on sen verran laaja, että koskaan ei tiedä millaista vaihtolääkettä on milloinkin tulossa.
Näpyihin, varsilyönteihin ja pystymailavempautuksiin löytyy lukuisia variaatioita. Kovia lyöntejäkin Meriläinen käyttää tarpeen tullen, mutta varsinainen läpilyöntiuhka hän ei ainakaan vielä ole.
"Tykkään kokeilla vähän erikoisia lyöntejä. Aina sitä tulee mietittyä uusia venkuroita niihin lyönteihin. Lyömään mennessä on kuitenkin mielessä enää 2-3 vaihtoehtoa", Meriläinen selvittää.
Pelinjohtaja Manninen kuvailee Meriläistä pelaajaksi, joka nuoresta iästään uskaltaa pelata omien vahvuuksien kautta.
"Mannella (Meriläinen) on kova henkinen kantti ja hän lyö lyöntejä, joita ei paljon tänä päivänä enää näekään. Sellaisia, joita muut eivät välttämättä uskalla käyttää."
Kuulostaa pelaajalta, jolle vaatimattomuus ei nouse kehittymisen esteeksi.